Kiven alta

Tänne tulin, tänne missä pitäisi olla vielä yksi ihminen enemmän, tai ei. Jokaisella on aikansa, myös emännillä ja mummoilla. Jäi sonnilauma. Poikani haimme sekaan ja tänään neljä sukupolvea suvun miehiä…

Tämä kaikki voi tuntua niin pieneltä, mutta minulle nämä asiat ovat suuria. Minä itse ajoin itseni elon alhoon. Annoin periksi. Masennuin töpättyäni. Se olin minä. Syyllinen. En saanut asioitani järjestymään…

”Ruksi seinään hippiliiga ja kaikki karvakouraiset lapsukaiset!” Huusi pieni Begun noustuaan sängystä ennen kukkoa. Yhden vajaan sätkän tarpeet pussissa, pitikö sitä kahvia keittää? ja sekin on laimeaa plöröä. Jotain halvinta…

Mitä tämä on, mitä tapahtuu? Avasin aloittamani kirjoitelman, luin sen, katsoin tyhjin silmin, vajosin, vajosin.. ”Prosessi kerrallaan” Sanoi vanha runoilija. Huomasin etten ole valmis. Eilinen meni niin kuin meni. Olin…

Outoja eilen. Sain tietää illalla että mummo oli kuollut viime viikon keskiviikkona. Sehän se sieltä hautausmaalta vilkutteli eilen aamulla niin kuin kirjoitin. Hautalyhty tuulessa, pah.. ——————————————————————————————————— Minä haluan huutaa, minä…

Vieressä joku hiljainen naapuri vilkuttaa. Hautausmaalla heiluu lyhty tuulessa ja siitä heijastuu auringon valo kuin majakasta silmiini. Muistuttaa että sinne se on matka, kaikilla, lopulta. Minä juon kahvia, joudutan siirtymistäni…

Hui himputti. Sitä on hullunmyllyssä omasta syystään eikä oikein tiedä itsekään enää missä menee ongelman raja. Onko sitä edes? Vai luoko ongelman omassa päässään että tuntuisi edes joltain? Välillä vakuuttelee…