290108 11h
Niin en ilmoista kirjuuttele kun minulle nyt sama ja se sataako tai paistaako kun verstaalla luuhaan kuitenkin kaikki päivät. Hyvät, leudot kelit on ollu.
Kurvien valmistusta, levitin uuden mallin, siivosin verstaan toisille sotkettavaksi. Muutto päällä tuohon verstaaseen niin paikat on aina sekaisin. Jos en huomenna mahdu tekemään minulle määrättyä tehtävää, poistun.
Tänään nukkumaan ajoissa. Huomenna pitää informoida kaikkia lähdöstäni lauantaina, tosin tänään sovin lähteväni oluelle lauantaina paikallisen nuoremman eristäjän kanssa. Tein sille pari osaa tänään kiireen välissä. Opetti minulle norjaksi jälleen uusia sanoja ja kyselin tarkennuksia hieman epäselviin sanoihin. Kyl se siittä, norjan kieli!
Kerjätessäänkin pitää olla rehellinen!
300108 11h
Järjestelin sitten verstaan..
Perussettiä.
Huomenna mestalle, ääks! Vaikka kuinka koetin vääntää ettei minulla ole lisenssiä mennä hitsailemaan mestoille niin eikun vain käsky kävi ja seppä polohan liikkuu komennon suuntaan.
Täältä jostain huudan, ikävää..!
Et kuule on liikaa matkaa, aikaa..
Sittä kun koskettiin viimeisen kerran,
huusin tuskasta sielun,
ja tienpäälle ajoi miehen,
Levoton, kyvytön jäämään,
pentuna arpi jäi liian pintaan,
ei osaa, lyö kun voi, ettei itse jää enää uhriksi,
Haaveilee voimaa vetää itsensä jojoksi,
pääsis tästä päästä, tuskasta,
ei jätä koskaan, se tulee alitajunnasta..
Täällä jossain elän enemmän kuin koskaan,
joka yö tuskaisamman kuoleman saan.
Aamu armahtaa päänsärkyineen,
eilinen suussa kissanpaskoineen.
Ei taaskaan mitään käteen jää,
kun ei uskalla, ei kestä pää.
Viinaa kitusiin kittaan niin nopeasti,
kun uskallan sanon jotain liian raukeasti.
Ei niin! ei niin naista saa ja hyvä niin,
säästyy sydän vielä kun on kipu siin.
Hei kompis! saanko vähän lainaa?
ei, en minä rahaa..oisko sulla aikaa..?
Käydään kaljalla, jutellaan,
niinkuin ennen, aikaan hyvään.
Koetan hymyillä mutta näät kyllä,
tiedät sen, on kipu syvällä.
Ja taas…
Täällä jossain eletään enemmän kuin koskaan..
taas tuskaisamman kuoleman saan.
Aamu ehkä armahtaa särkyneen,
Jos tellukselta vielä herään..
Eikä mitään käteen jää,
ei uskalla enää eikä kestä pää!
Kaljan jälkeen pian purskahtaa kyyneliin,
vuolaasti niin virtaaviin,
kun kaikki, se, elämä kaatuu,
miehen sydän rintaansa maatuu,
Miettii pian poikki elämä,
irtoo pää, taittuu selkä,
selkäranka katkeaa,
siltä tuntuu kun on kaikki vaikeaa.
310108 11h
Mestalla pätkä, ei kestä pää odotusta kun verstaalla kaikki on niin selvää. Odotellaan vermeitä, lupia, taukoja sateessa.. VITTU! Ei ole pakko kun on vaihtoehto..
Hitsasin eristyspeltiraudoitukset ensimmäiseen pätkään, soitin firmaan että lisää kottia että ei lopu juoma. Näin nokkaa kahvilassa ja ilmoitin ongelma kohdat itse ratkaisun tietäen mutta antaa sen nyt päteä.. Ilmoitin vielä että kompiksen kanssa siirrymme sujuvasti verstaan lämpöön. Kompis on kovin innoissaan verstas työstä kun ei ole koskaan oppinut tekemään mitään osia joten on elantonsa raapinut mestoilta. Norjassa se tarkoittaa vilua, sadetta, sadetta, sadetta, räntää, odotusta, värjöttelyä, lisää odottelua, lupia, sääntöjä, määräyksiä, turvavaljaita, suojalaseja, hitautta, kävelytunteja( teollisuuskävely, maleksitaan tekevän näköisenä tekemättä mitään, täällä voi mennä viikkoja.) ARGH!
Alan olla, kuulematta mitään muualta, melko seppä täällä! Norski pojat tulee jo pyytämään apua kun menee peukalo suuhun. Vitun uusavutttomat! Jos hittosoikoon jäiskin tänne pätkäksi??
——————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————————-
Vauva pieni, baby steps,
askael, kaksi, sitten hups.
Pyllyleen tai naamalleen kaatuu,
naarmusta huolimatta sieluun vain sattuu.
Miksi edes pientä pätkää ei jaloillaan voi pysyä?
jos osaisi pieni saattaisi kysyä.
Samalla asteella itsekin kuljen,
tuskan innoissani pois aina suljen.
Mutta sieluun se vain koskee,
kun jälleen kerran kaatuu.
Miksi edes pientä pätkää ei jaloillaan voi pysyä?
säälissä rypiessä saatan joskus kysyä..
010208 11/9………………h
Mestalla: villaa, vettä, räntää, kylmä, virhe, vitutus, korjaus, kastuminen ja viimeinen piste häämötti jo miehen katseessa kun nokka lähes komensi verstaalle.! Sisu, ei voi luovuttaa ja taas hakataan päätä putkeen. Nokka toimitti rikkonaisen akku niittarin laturin ja urakka kusee, joten poies tie ja muutama kynätunti siihen vitutukseen!
Ja tuota oluen paskaa taas joka päivä..
Tästä taisi tulla sitten se pidempi keikka, ei tarvitse mennä pirunsaarelle enää. Tänään hartti sanoi kun selvitin visioita tulevaisuudesta. Niin, ei se osannut sanoa tämän keikan pituutta mutta luulen että kovasti minut täällä haluavat pitää.
Niin sut löytää tahdon jälleen SEIJA!
joskus minut tielle ajoit ja,
koskeen kuohuvaan sieluni veit,
vaikka loput tahtomattasi teit,
teit kuitenkin, en enää ole voinut luottaa,
uusi nousu meni siihen, tuskaa vain saatoin enää tuottaa!
Minut silloin tielle ajoit,
jos pysäyttää minut jälleen voisit.
Kohtaisin sinut jälleen, ”onko sulla ketään..?”
”EI”,
”lähdetkö kanssain syömään?”
”Mitä sinä haluat?”
”SINUT!”
En voi unohtaa, olet täydellinen.
Kaikkeni olen yrittänyt, mut kauttasi saan kaiken..
Lähdethän siis mukaani tämän kerran,
muistoja kunnioita edes sen verran,
ja kun oikein muistan en töpännyt,
se olit sinä! olen aikaa sitten anteeksi antanut!
Mitäs Jesse pojalle kuuluu?
Isi! ei varmaan huuda mulle enää?
Muistan kun opetin ajamaan polkupyörällä,
Oikeesti, ei enää apurattailla.
Riemun hetki kun pieni mies sai otteen,
haparoi mutta löytää tasapainon!
lasken irti..
Kun voisin sinustakin..