Nuorempi huimista takapenkillä imeskeli jäätelötötteröä nautinnollisesti ja kävi ihmettelemään.
– Onko sellaista kuin tuhlaapa?
Vanhempi oli vastahankaan.
– Itse keksitty sana. Ei sellaista ole.
Minä mietin hetken hiljaa.
– Voi se olla jotain. Pitää meidän porukassa keksiä sille joku merkitys.
– Jos se on sitä kun minä ja isi lähdetään kaljalle.. Väläytti setä kuskinpaikalta.
Nii-in, tuhlaapa isi rahansa turhaan jos kaljalle eksyy.
Taannoin nuorempi riemastutti spontaanilla väläyksellään. Säikähdettyään hämähäkkiä minä sanoin ettei niitä tarvitse pelätä. Kuopus riemastuneella äänellä:
– Ei niin, se menee ehkä koloiseen!
Tuntuu ja näyttää hyvältä ja kauniilta. Pojat tulevat luokseni, uuteen asuntooni perjantaina jo hyvissä ajoin ja lähtevät vasta ensiviikon tiistaina äitinsä luokse takaisin.
Aion rakentaa poikien kanssa puumajan. Pitää vain rakentaa se niin ettei tarvitse puuhun naulata ja siten ettei puristus tule rungon ympäri.
Jos olisikin joutavaa metsää niin ihan sama, mutta kun puu johon maja rakennetaan on pihapiirin ainoa jäljellä oleva iso koivu, on toimittava puuta turhaan vahingoittamatta.
Selkeästi siitä tulee kerhomaja. Minkähän kerhon pojat keksii?