Zen Cafe: Sateinen aamu.
Miksen mä osaa olla vaan muutoksessa? Olla kaiken keskellä tekemättä mitään kun en mihinkään voi vaikuttaa. Tai jos vaikuttaisin siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä, minulle ja kaikille joita asia koskettaa.
Siis miksi minua koskettaa kaikki vaikka pyhästi vannoin taannoin että ei?
Ei ole kyse ihmisistä niinkään kuin maallisesta. Ei tunteista, ehkä kohtaloista. Leikinkö jumalaa jos nostankin kissan päydälle ja vaadin osani kakusta? Joku siinä menee. Onko se se juttu? vai kosto? mistä? Siitäkö että henkinen tasapainoni järkkyi vuosia sitten ja joudutti osaltaan suhteeni loppuun palamista? Pah, tikulla silmään..
Nyt minä en voi kirjoittaa mitä haluaisin, siitä mitä tahtoisin kertoa. Minulla on muuri. Minulla on suhde, josta joku viisas sanoi että kaikki valehtelevat, eikä se olisi mahdollistakaan ilman. Poikien juttu on, ettei kai se ole valehtelua jos ei vain kerro kaikkea. Kuinka se vaikuttaa minuun? Minä olen halpamainen paskiainen, tekopyhä ja kaikkea mistä en niin tykkää kun ajattelen.