Mutta kaikki moottorilla käyvät vempaimet ne vasta perkeleitä onkin. Varsinkin jos se moottori pyörittää teräketjua joka varsin hyvin uppoaa lihaan.
Joskus vuonna kirves ja puukko ukki sahasi epähuomiossa moottorisahalla jalkapöytäänsä. Hermoradat poikki, lenkka tuli koivesta. Voi, voi. Rauha hänen sielulleen.
Minä sen parempi vaikka en itse sitä sahaa silloin pitänytkään. Teimme sedän kanssa polttopuita mökillä. Setä sahasi, minä otin puut ja nakkelin peräkärryyn. Liian hätäinen olin. Sormet alle ja surrur.. aiiiii! No ei kyllä mennyt kuin yksi sormi ja lekuri sai senkin pelastettua kun sanoin ettei tytöt tykkää jos koetin sormen viet.. Pitkä kipeä oli se.
Nyt on varusteet viimeisen päälle. Luulisi olevan sen verran jo älliä ja malttia että pysyy se teräketju kaukana kropasta tai sen ulokkeista. Mutta ei. Mielenkiinnolla odotan Isännän katselmusta kun työ miehen viiltosuojahousut on ihan riekaleina vasemman polven yläpuolelta. Sitä niin hätäisesti nakkaa sahan siihen ”lepäämään” ettei kerkee ketju pysähtyä. Onneksi on ne suojahousut.
Monestiko sahasin tänään kiveen? Liian monesti. Kuusi tankillista pärryytin kauheassa ryteikössä. Kompastelin jos unohdin nostaa jalkaa, vitutti, opinpahan nostamaan niitä jalkoja vähän korkeammalle kuin promenaadilla kulkiessa.
Selkää vihloo terää viilatessa ja pyy viheltää jossain viereisessä puskassa. Sitäkään perkelettä koskaan näe vaikka vieressä olisi. Röyhkeä paskiainen. Pitää pyytää että haulikon toisi, ja pyy pillin..
Hauet oli kudulla rannassa. Heitin siihen katiskan hollille mutta osasivat väistää näemmä. Nekin..
Eilen myöhään illalla saunan terassilta seurailin kuinka piisami uiskenteli edestakaisin rannan tuntumassa. Välillä se sukelsi takaisin mistä tuli ja veti ilmaisen uusinnan. Minulta meni tovi tajuta sen leikki. Arvelin jo että montako niitä sieltä tulee, ja minne hittoon ne siinä pienen kuusen kohdalla häviää.. Mutta yksi piisami vain.
Pari tavia ja kolme sinikkoa käy ruokintapaikalla. Lehtokurppa tekee yli lennon.
Tulkaa vaan rivissä tahikka jonossa mutta kunhan syksy koittaa niin pinossa pataan..Kalle on sellainen isäntä että lähtee henki kaikilta syötäviltä elukoilta jotka nyt sattuu ampumamatkan päähän.
Se ampumamatka on meidän tapauksessa aika pitkä. Oltiin Kallen kanssa armeija aikaan prikaatin ampumavalmennus joukkueessa ja tietysti saatiin sitten joukko-osastossakin tarkka-ampujan koulutusta. Venäläisellä dragunovilla ammuttiin kuudestasadasta metristä päänkokoisia ilmapalloja. No, riistaeläimen ampuminen on eri juttu. Menipä leuhkimiseksi..! HÖ.
Eräelämä on pop. Ihan vähän on kyllä ikävä Pommiin. Mutta siellä pitäisi juopoitella. Tai ei, mutta suositeltavaa se kyllä on.