Tällaisten työaikojen on oltava jotain kansainvälistä ihmisoikeus sopimusta vastaan. Lähteä nyt töihin kaksi kertaa päivässä. Tällä toimialalla lienee parempiakin sopimuksia. Ihan sama mitä puhuvat mutta aina se on eri jos omaa tekee. Hip hei ja oma valinta.
Kuolema kuittaa univelan ja sitä rataa kun paahdan kolmentoista päivän työputkea. Viisi tuntia aamuin illoin, ja väliajalla päivällä voi tehdä vaikka halkoja. Toisaalta tietokoneella istuminen tuo mukavaa vaihtelua muuten niin fyysiseen päivään.
– Ostaisin pari rexiä. Mielellään lisääntymis kykyisen parin valmiiksi. Vieläkö teillä on kaikki ilmoituksessa olleet vapaana?
– Ei valitettavasti, muutamia yksilöitä on mennyt tai varattu jo. Mihinkäs tarkoitukseen etsit kaneja? Ihan sillä että voin auttaa löytämään oikean tai oikeat yksilöt.
– Kasvattaisin ruuaksi itselleni ja koirille. Teen sellaista tervettä koktailia.
– Lihaksi?
– Nii-in, parasta lähiruokaa ikinä.
– Meidän kaneja ette muuten syö.. tuut tuut tuut…
Onhan noita maalima väärällään, kaneja ja hihhuli kasvattajia. Kaikella kunnioituksella tietenkin kaikkia kani harrastajia kohtaan. Minä näen vain loikkivan parin kilon liha palan jolla on nopea lisääntymiskyky.
Eihän se nyt niinkään mene.. mutta kuitenkin.
Tästä tulikin uusi syy lähteä virossa käymään. Pian saan viettää siellä aika tovin opissa ja muissa toimissani. Hyvät suhteet rulettaa.
Kyllä sitä välillä miettii noiden kantturoiden elon kurjuutta parsinavetassa. Jokapäivä, mutta minkäs teet. Vaikka asiat ovat menneet paljon eteenpäin on muutosvauhti vielä tuskallisen hidas. Suurin osa suomen navetoista on parsinavettoja joissa eläimet ovat kytkettynä talvikauden. Kukaan ei tietenkään enää rakenna sellaista jos vanha navetta sattuu palamaan.. laidunkaudella tietenkin, eläimet turvassa laitumella..
Maidontuotannon voisi lopettaa minun puolestani kokonaan suomessa. Liian kallista. Antaa ammujen kirmailla lämpimämmillä mailla ja käydä robotilla sitten lypsyllä jos huvittaa. Sonnit seassa hoitaisivat lisääntymis puolen luonnollisella tavalla kun nyt ihminen raiskaa kantturat että isäntä saa maidontuotannon jatkumaan tehokkaana. Lyödään hormonipiikkiä kylkeen ja ajoitetaan kiimaa että saletisti natsaa, valitaan kumpaa sukupuolta vasikka on.
Kyllä joo välillä kirpaisee. Eilen kun erotin poikineen hiehon vasikastaan sen jälkeen kun parituntia vanha vasikka rymysi karsinastaan käytävälle ja meni emonsa suojiin. Sitä kantturan matalaa, kaipaavaa kutsua, vasikan hätäistä ammuntaa, tai katsetta on vaikea kestää. Tekisi mieli vain laskea vasikka irti, mutta entä jos sen jalka menee ritilästä läpi ja katkeaa? tai jos toinen kanttura sen potkii ja polkee allensa? Mjaa, parempi kai näin, vasikka pienessä karsinassaan erillään, yksin.
No, miten minun toimeni kanien suhteen on sen parempaa kuin tehotuotanto? Hmm. Elämän arvoinen kanin elämä ja sitten vain poks ja pataan. Hmm.. Määrittele kanin arvoinen elämä? Määrittele minun tarpeeni syödä kaneja sen sijaan että ostan kaupasta muoviin pakattua, tehotuotettua lihaa kuin lihaa. Äh, antakee armoo, antakee, onko tämä nyt vain joku päähän pinttymä? Helpommalla pääsisin ilman tätä päätä.