Kirjoitan naisistani sitten jälleen kun siltä tuntuu. Asiat asioina, tosiasioina niin kuin punaiset hiukset, tai se että minun hyvää hyvyyttäni tekemäni asiat loataan, tekojeni motiivia vääristellään saaden sen näyttämään likaiselta. Onko itsekkyys syövyttänyt kaikkien aivot niin että ei vain ymmärretä jos joku onkin valmis toimimaan tekemättömän työn nähdessään.
Jos minä olen jonkun mielestä niin huono mies että hyviä tekojani tai hyvyyttä minussa pitää parjata, niin pitäköön mielipiteensä. Minun hyvyyteni ko.ihmisiä kohtaan loppui siihen. Minä tiedän olevani pirtsakka tuulahdus moneen paikalleen jämähtäneeseen elämään. Ravistelen ihmisiä ajattelemaan asioita hieman toiselta kantilta. Puhun suoraan asioista. Kuinka nopeasti toimiva suunnitelma päässäni muovautuukaan paikassa kuin paikassa. Usein turhauttaa kun ei voi vaikuttaa, ei ole resursseja.
Sain keskustelu yhteyden elokuvan tekijään. Nyt kaikki peliin.. Käsikirjoitus tuosta vielä ja vot.
Kaksi miestä puu savotassa. Toinen on enemmän seuramies ja ramppaa jatkuvasti toisen luona juttua iskemässä. Työteliäämpi hermostuu. ” Nyt loppu se ramppaaminen. Minulle on linna tuttu eikä se pelota, mutta sinulle on kuolema vieras..” Nappaa kirveen ja harppaa kohti seuramiestä joka jo painaa suupäänä tulourallaan kohti kotia.