Kaikki ihmiset heräävät, fyysisesti useammin kuin henkisesti, joskus samoilla sijoilla.
Olen kirjoitellut heräämisistäni, joskus nimellä Vili, joskus minä muodossa. Heräämisiäni on niin monenlaisia, monenlaisissa paikoissa että aattelin nyt tänne kirjoittaa niistä kokoelman. En kirjoita niitä aikajärjestykseen vaan jätän arvioinnin lukijan huoleksi.
Huoneessa oli tunkkaista, ummehtunut tupakanhaju ja erilaisilla alkoholijuomilla kyllästetty matto toivat mieleeni juopon kämpän. Makasin pehmeällä vuoteella silmäni tiukasti kiinni pitäen, yritin järjestellä eilisen tapahtumia edes jonkinlaiseen aikajärjestykseen.
Tampereella olin, ilves hotellissa, muistin tulleeni, maksoin huoneen etukäteen, sitten oli hatarampaa. Yökerhossa, tanssia, puhetta, huutoa, laulua??
Olin reissumies . Missä oli hommia sinne menin. Aina ei ollut palkastakaan niin väliä, kunhan pääsi reissuun. Eikä työn kuvalla ollut niin väliä, kunhan se liittyi peltiin. Olen peltiseppä jumalan armosta niin olen aina sanonut oppineeni sen sielun, pellin.
Nohevana, fiksuna kaverina opin homman kuin homman nopeasti.
Hotelliin tampereelle olin eksynyt otettuani lopputilin raumalta, paperitehtaan työmaalta jossa olin työskennellyt sieluni kurimuksessa parinkuukaudenpäivät. Teollisuus eristys porukoissa nyt oli helppoa olla kun pystypäivistä ei oltu moksiskaan kunhan korvasi joskus. Kompikset oli samanhenkisiä mutta hitokseen tyhmempiä, se rasitti. Krapula ryypynkin sai ottaa sivummalla, jos nokka haistoi, se vain tuumasi että,”olkaa sitten vähän sivummalla hommissa.”
Raumalla oli alkuun hyvä olla, pomot tiesivät maineelta että homma kuin homma hoituu eivätkä kyttäilleet saatikka räksyteleet suotta. Olin nokkanakin eestinvenakoille. Asuttiin naapureissa, ryypättiin kimpasssa.
————————————————————————–
Katkaisen tarinan tähän, olen tämän joskus reissussa kirjoittanut paperille enkä enää voikaan lukea tätä itkemättä. Nämä muistot, voi jeesus, herättävät minussa nin kauheita tunne ryöppyjä..