Hyvä isi, paha isi. Järjestänkö nyt suuremmat juhlat ja paremmat lahjat…
Viimeksi poikia äitinsä hoiviin palauttaessani sovimme viettävämme nuoremman poikani syntymäpäivän yhdessä. Lahjaksi hän oli tilannut pelikoneen josta olisi iloa koko poppoolle. Suurempi kerta investointi joka maksetaan kimpassa kaikkien halukkaiden osallistujien kesken. Ilmoitimme yhteisestä päätöksestä sukulaisille että emme haluaisi pojalle sitä normaalia pikkuauto vuorta emmekä muuta krääsää, sitä on jo tarpeeksi.
Syntymäpäivä sattuu juuri sopivasti vaihtopäivään joten siitä ei näin ollen koituisi millekään osapuolelle ylimääräisiä menoja. Ei muuten kuin hieman tulonmenetyksiä lasten äidille hänen joutuessaan järjestämään työvuorojaan.
Kyseessä on tämän viikon perjantai. 04.06. Mannerheimin syntymäpäivä jonka paikalle puolustusvoimien lippujuhlapäivä siirrettiin 1942 valtioneuvoston päätöksellä. Eli paraatit ja kaikki poikani syntymän kunniaksi..
Näin piti mennä, mutta..
Maailman ihmeellisimpiin naisiin lukeutuva ja minulle niin suuresti Rakas lasteni äiti ilmoitti minulle Perjantaina heidän viettävän poikamme syntymäpäivää jo nyt lauantaina. Päätös oli yksipuolinen, tietysti perusteltu, mutta entäs minä?
Minä olen reissussa kaukana, en pääse. Mietin mikä oli todellinen motiivi äkkinäiselle päätökselle juhlapäivän muutoksen taustalla. Haluttiinko minut jättää ulkopuolelle?
Siellä uusi suuri uusio perheen tekele pääsi rauhassa viettämään juhlia ilman minua. Lahjassa johon sanoin rahallisesti osallistuvani, ei ole nimeäni päällä. Muistaako se pieni ettei isi tullut 5-vuotis juhliin, vai sen että hain hänet luokseni sinä oikeana syntymäpäivänä? Silloin ei ole kakkua, ei jos en tee..
Sitä miettii mitä miettii.. Mutta näin sen pitääkin mennä, kai. Minulla on, tai saan muruni jos hoidan tonttini. Pojilla on ikävä minua kuitenkin.
Jossain vaiheessa kaikilla oli hirveä hätä korostaa tärkeyttäni pojille, antoivat minulle syyn..
Minulla on kuri. Minä en pojille lepertele, en lahjo, ja paijaan liian vähän. Vien sieneen, marjaan ja kalaan, ja heitän vielä sen töllön järveen mökiltä kun oikein riemastun. Se ei aina käy. Voi tulla päivä kun pojat eivät tulekaan luokseni mielellään, jäävät pelaamaan kotiinsa uudella pelikoneellaan uusien sisarustensa kanssa mieluummin. Kauhu skenaarioissa isi viikonlopuista tulee itkupotkuraivareiden, pakottamisen, valehtelun, vittuilun ja katteettomien lupausten värittämiä, sieluun syviä viilltoja jättäviä, kaikille osapuolille epämieluisia pakollisia kokemuksia.
Pelkojen, syyllisyyden, vapauksien, oikeuksien ja vastuun monimutkainen myllerrys päässä olen onnellinen että minulle edes ilmoitettiin asioiden saamasta uudesta käänteestä. Minulla oli mahdollisuus mennä paikalle jos olisin halunnut tehdä sen hinnalla millä hyvänsä. En mennyt, eli haluan nyt taas vain kiukutella, syyllistää lasteni äitiä jostain millä ei ole mitään merkitystä, kai..
Kai minä olisin vielä halunnut olla siinä iloisessa ryhmässä täytekakun ympärillä. Lapsilleni paikalla tärkeinä päivinä niitä liikaa menettäneenä.