Iltakävely. Kirjastoon ja paikkaan joka sanoo ”kaboom”. Paikkaan jossa on ihmisiä. Kompis joka ei juo enää juo kolaa ja heppatyttö menee sen luokse punkkaamaan. Irtisanottu alkoholisti pummaa olutta. Paikan omistaja sanoo että tästähän tulee vielä känni. Mäkihyppääjää ei näy ja ihmiset puhuu siitä paskaa sen selän takana. Unohdan puhelimen pöytään kun lähden kuselle, se soi ja joku typerä nainen vastaa siihen vaikka ei saisi. Saan paineen. Joudun selittämään. Typerä nainen.
Se istuu siinä.
– Yksi kysymys.
– Hit me!
– Se juttu sillon. Mitä ihmiset saa toisen satuttamisesta? Mitä sinä siitä sait? Miksi sinä tulit vaikka et halunnu? Miksi sinä vihasit itseäsi?
Siinä oli jo monta kysymystä vailla vastausta enkä minä niihin osannu mitään sanoa.
– E-en minä tienny. En minä vaan tienny. Minä luulin että minä olin se pelinappula.
Siinä vielä jotain. Pari kysymystä taas ja jo tuttu toteamus.
– Sinä elät haavemaailmassa. Olet taivaanrannanmaalari. Sinusta tulee aina romua.
Ja sama selvitys taas siitä miten pitää olla joku ”omaelämä”, ennen kuin voi olla jotain ja jotain. Minä olin että määrittele omaelämä mutta se lähti kun se tajusi ettei selviä siitä yhdellä lauseella. Tämä muuten on ihan minun oma elämä. Erilainen ehkä mutta oma!
Eikä sillä ole mitään väliä mitä minä sanon. Minut on tuomittu enkä osaa kirjoittaa. Se sano että opettele yhdyssanat kun se halusi loukata ja minulla nousi sisu. ”Vittu niillä oo mitään väliä. En minä sitä enää käy editoimaan mitä tunteessa sinne vuodatan.” Miksi se etsi tän. Miksi se luki? Typerä nainen luulee että minä kirjoitan lämpimikseni puutaheinää enkä tunne kun minä luulin että se ei tunne. Typerä minä uskoin kun se sano sen. Oliko tässä paljon kirjoitus virheitä? Eikä sillä ole väliä kun en pian ole enää täällä, paikkakunnalla.
Huono fiilis. Petin itseni ja ihmisen joka välittää minusta antamalla yksinäisyyteni viedä minut kaljalle. Hävitin lainaan saamani puhelimen ja nyt olen loukussa, tietokoneen varassa. Mietin kuinka riippuvaiseksi sitä on tullut kännykästä. Tai ihmisestä jolle en voi nyt vastata.
Minun pitää ajatella. Minun pitää olla parempi. Minun pitää olla mies. Miksi pitää satuttaa?