No niin, elämä kuralla ja sitten jo het huolella.
Kaikki alkoi siitä kun huomasin käsissäni vesikelloja kesän alussa. Tilanne paheni ja paheni. Ajattelin että kyl se siittä ohi menee… Paskat!
Nahat karisivat sormieni selkäpuolelta kunnes en enää kärsinyt töitä tehdä. Saikkua nyt kunnes alkaa iho palailla kätösiin ja jatkotutkimuksiin.
Pieni vaiva sinällään mutta.. on se mutta joka nävertää sisintäni. Minussa on vikaa, minä en pysty kaikkeen ilman jotain ja jotain kun tietäisi mitä. Minussa ei jumankauta saa olla mitään vikaa saatana! Ainakaan yliherkkyyksiä eläimille. Okei, opettelen käyttämään hanskoja JOO!, eikä käsien rasvaus tee homoksi, kai..? Mutta entäs sitten? Vaihdanhan joka tapauksessa alaa syksyllä ettei vain pääse äkkinäinen jumittumisesta tuleva valheellinen turvallisuudentunne yllättämään kaikkine outoine hyvine fiiliksineen.
Hieno homma kuitenkin, pitämättömiä saikkuja ehtikin jo kertyä. Nyt on varaa jäädä ilman lisiä kun välistä vetäjä ei pääse enää tilille. Lepolepolepolepolepoooooja marjametsä ja mökki ja pojat ja lisempää lepiä.. ;D
OBS: Onko Pierre côtés cannabis sovelias kissin nimi? Kissi on tyttö. Miksi sitä sitten kutsuisi, cannabis? Kaikkea sitä pitää pienessä päässään pyöritellä.