Menneitä, syitä ja seurauksia miettien hän oli saanut kauppareissun tehtyä ja istahti väsyneenä, krapulaisena keittiöpöydän ääreen ja avasi vapisevin käsin oluen juoden sen ahneesti lähes kerta kulauksella. Leveä hymy nousi hänen huulilleen ja hän mietti voiton riemuisena että kyllä se tästä taas iloksi muuttuu! Ei muuttunut. Hän ei liikkunut niiltä sijoiltaan ja pullo pullolta yksinäisyys kasvoi. Hän koetti soitella niille muutamille kavereille joita oli jäljellä mutta ei kenelläkään ollut aikaa hänen vuodatuksilleen. lopulta hän katkerana ja vihaisena tunsi itsensä loputtoman yksinäiseksi ja tarpeettomaksi, ehkä vihatuksikin. Epätoivoisesti hän alkoi etsiä ulospääsyä tilanteesta eikä hänen mieleensä tullut muutakuin muukalaislegioona, reissuunlähtö tai itsemurha. Muukalaislegioonan hän jätti pois mahdollisuuksista koska arveli että se nyt on aivan sama tappaa itsensä suosiolla kuin lähteä jonnekin autiomaahan rääkättäväksi hengiltä. Reissutöistä hän jo hieman innostui vaikka sekin tuntui vaikealta, mennä mestoille pilkattavaksi että etkö uskonut kun sanottiin että ei se sinulta onnistu! Siinämäärin hän innostui että soitti seuraavana aamuna hieman selvittyään muutamalle työnantajalle joita tunsi vanhastaan ja kyselyjen tuotettua toivottu tulos hän voiton riemuisena soitti taksin ja kävi lisää kaljaa ja totesi olevansa vielä niin varoissaan että oli varaa käydä kippolassakin parilla ripeällä nauramassa syrjäytyneille jotka ilman työtä kituutteli peruspäivärahalla. Ei hän nöyrtyisi tuollaiseen koskaan! Voihan sitä pistää kaikki menemään nyt koska pian hän tulisi taas olemaan rahoissaan, selvittäisi kaikki ja polleana ajaisi mersulla entisen työpaikan pihaan nauramaan kaiken maailman persaukisille kapitalistisioille. Näin tuumaillen hän soitti vuokra yhtiöön haukkui sen valtion tuki rahoilla pyöriväksi paska laitokseksi joka nostaa vuokria ilman kunnon perusteita koska sen asukkaista suurin osa maksaa vuokransa sossunrahoilla eikä silloin ole niin väliä neliöhinnoista, toisin on kunnonkansalaisilla jotka raapivat toimeentulonsa omilla käsillään. Kuultuaan vaitonaiselta virkailijalta että asunto piti irtisanoa kirjallisesti ja että irtisanomis aika olisi seuraava kuukausi koska se oli kalenterikuukausi, hän huusi että pitäkää tunkkinne, senttiäkään ette minulta enää saa! Humalluttuaan jo melkoisesti hän hurautti taksilla asunnolleen kittaamaan lisää kaljaa ja suunnittelemaan minne veisi tavarat säilytykseen. Hän sammui sohvalle täynnä pyhää vihaa kaikkia kohtaan.
Oli aamuyö kun hän heräsi, olo oli hirveä eikä mielessä liikkunut muuta kuin että oliko yhtään kaljaa jäljellä. Onneksi oli muutama ja niin hän sai jälleen unenpäästä kiinni juotuaan yhden. Jotenkin kaikki oli jälleen päin persettä kun hän heräsi aamun jo ollessa pitkällä. Krapulaa nyt ei onneksi ollut kuin nimeksi, mutta hän oli niin masentunut kuin olla voi eikä mitkään suuret eiliset tulevaisuuden suunnitelmat tuntuneetkaan enää mahdollisilta. Mestatkin olisivat varmaan kuumia, pölyisiä repari hommia joihin hän ei kyllä enää menisi vitutusta keräämään. Siis viimeinen vaihtoehto olisi se ja paras.
Nyt hän alkoi siis käännellä päässään että miten se henki luiskahtaisi mahdollisimman kivuttomasti, kivuttomasti, sai hymyn nousemaan hänen huulilleen. Haulikko oli ja se tuntui hyvältä, mutta oli se kyllä aika siivotonta. Voisihan sitä mennä jäihin, se on kuulemma aika kivuton tapa, hypotermia. Niinkuin siitä nyt lopulleen olisi joku jäänyt kertomaan, mutta niin hän oletti. Selvinpäin siitä ei kuitenkaan tulisi mitään, joten riskillä hän lähti taksilla että rahaa vielä olisi. Olihan sitä vielä juuri sen verran että sai pari viinapulloa, kyydit sekä itselleen viimeisen lounaan. Sen hän meni syömään kaupungin hotelliin, tästä ei rosson keittiö selviä, hän tuumaili juodessaan vessassa omasta pullosta uhmakkaasti. Hän otti pippuripihvin ja tapansa mukaan pettyi annoksen kokoon, mausta ei ollut niin tietoakaan koska makuaistilla on tapana turtua ryypiskellessä ja vastahan hän oli juonut kirkasta viinaa raakana. Vessareissut vain tihenivät ja lopulta hän ei viitsinyt lähteä minnekään vaan tuntien itsensä ovelaksi hän kippasi vedet kannuun ja kaatoi reilun annoksen viinaa tilalle. Syötyään hän oli jo niin päissään että maksaessaan laskua, kyyneleet silmissä soperteli viimeisestä ateriasta. Tarjoilija tajusi hänen juoneen omia viinojaan koska hän ei ollut itsevarmana pettämättömästä tekniikastaan muistanut laittaa pulloa enää poveen vaan se lojui tuolilla hänen vieressään ja tarjoilija uhkasi kutsua virkavallan paikalle. Kovalla kiireellä hän tyrkkäsi rahat pöytään ja horjahteli matkoihinsa, eihän nyt voinut minnekään juoppoputkaan joutua, siinä menisi hyvä itsensä tappamis humala ihan hukkaan, ateriasta puhumattakaan. Kun ei edes olisi varaa uusinta kierrokseen!
Hän meni piiloon lähimmän kerrostalon portti käytävään ja soitti taksin ilmoitustaululla olevaan osoitteeseen. Tappohommiin, hän mielessään ajatteli ja sanoikin sen taksimiehelle selvitettyään ensin osoitteen. Taksimies oli kovasti kiinnostunut että mitäpä meinasit tappaa? Siihen hän tuumasi että koiran, pienen räkyttävän rakkikoiran. Taksimies oli kovasti huolissaan osuma tarkkuudesta kun pyöveli oli niin päissään mutta tyytyi nyökkäämään kun hän sanoi että meinasi työntää piipun suuhun. Matkalla hän korkkasi toisen pullon ja otettuaan napsun sammui penkille.
Hän heräsi taksimiehen ravisteluun ja nosti jo kätensä suojakseen tai lyödäkseen ennenkuin tajusi tilanteen. Hän sai taksin kuitattua viimeisillä rahoillaan ja mielessään hän hymyili että nyt on pidetty lystiä ihan just joka pennin edestä. Lopullisesti hän päätti toteuttaa aikomuksensa haulikolla koska oli liian vaivalloista lähteä jäälle ja mistä hän löytäisi tarpeeksi heikon kohdan joka varmasti pettäisi? eikä lähellä saisi olla ketään yli-innokkaita pelastajiakaan. Voisihan siinä tulla vittumaisen kylmäkin hortoillessa jäällä. Kyllä haulikolla sentään lähtisi komeasti eikä tule kylmä kun posauttaa saunassa, ajatuksesta innostuneena hän laittoi saunan päälle ja jäi alasti viinapullon ja haulikon kanssa odottamaan sen lämpenemistä.
PAM, naapurit hätkähtivät pamausta mutta hetken odotettuaan jatkuisiko häirintä kohauttivat olkapäitään ja jatkoivat toimiaan. Hän ei kuullut pamausta vaan matkasi jossain hyvin hyvin kaukana kauniissa avaruudessa hymy huulillaan, Onnellisena siitä että sai kerrankin tehtyä jonkin asian loppuun minkä oli päättänyt. Hän päätyi jonnekin sokkeloiseen tilaan jossa oli pääosin punaisen tummia sävyjä ja mukavalta tuntuva lämpö. Ei koskenut eikä kolottanut mihinkään ja muutenkin oli ihan hyvä fiilis. Ketään ei näkynyt sai köllötellä ihan rauhassa, ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen häntä lähestyi mieshahmo tummassa puvussa, toivotteli tervetulleeksi helvettiin ja sanoi rauhallisesti kaiken olevan nyt valmista ikuisen piinan aloittamiseen, sen jälkeen hahmo katosi.
Hänen päätään alkoi pyörryttää ja yksinäisyys oli todempaa kuin koskaan, aina yksin, iänkaikkisesti. Seuraavaksi hän näki kaikki hänet hylänneet ja kuuli ne sanat jotka repivät hänen päänsä kappaleiksi. Sitten oli hetken rauhallista, hän yritti paeta jonnekin mutta tunsi vain tippuvansa ja iskeytyvänsä jonnekin pohjalle. Siellä oli käynnissä oleva voimalaitos jota ei oltu kuitenkaan eristetty ja yksinäisenä, kaikki ne kirotut sanat soiden hänen päässään hänen piti alkaa eristää kattilan +300 celsius asteista kylkeä. Hän poltti itseään joka paikkaan ja huusi tuskasta, niin henkisestä kuin fyysisestäkin. Ikuisuuden päästä se oli villassa ja edessä avautui peti jonne piti mennä ilman suihkua. Silmät kiinni, kutinaa! Silmät auki samantien ja kattilalle jossa villat olivat palaneet ja ne piti purkaa. Pöly ja kutina oli valtavaa, ja jottei totuus olisi päässyt unohtumaan hänen päässään soi jäähyväiset ja hän tiedosti koko ajan olevansa yksin iäisyyden.
Äkkiä häntä raahattiin jonnekin, nyt oli vain mustaa. Sitten kylmä, todella kylmä märkää. Häntä hakattiin, mutta hän ei saa nostettua käsiä suojaksi ja kylmyys valtaa hänet ja hampaansa alkavat kalista. Äkkiä hän tuntee ruumiinsa, liikuttaa varpaitaan ja sormiaan. Hänen silmänsä revähtävät auki ja hän näkee naapurinsa hymyilevät kasvot. Ei pitäisi mennä saunaan tuollaisessa kunnossa, sinne voi kuivua ihan. Se sanoo ja kertoo vielä tulleensa tuomaan joitain ulosottokirjeitä jotka olivat eksyneet hänen laatikkoonsa, huomanneensa oven olevan auki ja samassa kuullut kolahduksen saunasta josta oli tajuttoman miehen löytänyt. Hän soperteli kiitoksen ja sanoi olevansa kunnossa. Hän nousi ylös, pukeutui ja naapurin lähdettyä alkoi siunaamaan mielessään ettei ollutkaan ampunut itseään. Siitä hän oli varma että hänelle oli vain näytetty mitä se tulee olemaan jos itsensä tappaa. Tottakai vieläkin humalassa mutta kuitenkin jo jotenkin toiminta kykyisenä hän päätti soittaa ja hoputtaa töiden alkua että pääsisi tästä humalasta hetkeksi. Hänelle luvattiinkin töitä heti kun vain pääsisi mestalle, matka rahat ja vähän kottia tulisi tilille seuraavaksi päiväksi. Hän alkoi jo tuntea voiton riemua mutta sitten hän valahti kalpeaksi. Että käynnissä olevan voimalaitoksen eristysten purku!! Hän parahti ja äkkiä hän tunsi itsensä kovin yksinäiseksi..