Norjassa suomeen pakolaisena tullut irakilainen mies huonolla suomen ja ruotsin sekoituksella:”Huono mesta, mycket jobba lite pengar..” Sitä se toisteli surullisena telakan baarissa kalja mukiaan tuijottaen, päätään hissukseen puolelta toiselle kallistellen, ”mycket jobba lite pengar.. mycket jobba lite pengar…” Suomessakin olisi saanut soskusta paremmin, tai ainakin vähemmällä työnteolla.
Minä jobba jobba polkaisin reippaana poikana kuusi kilometriä kaupunkiin kuudeksi. Päiväksi katolle viimaan kuuma, hiki, kylmä kuurille ja iltapäivällä takaisin rullaati rullaa. Ei tarvinnut houlutella illalla unta.
Kolmen päivän jälkeen minua kiitettiin keuhkoputken tulehduksella. Kiitos.
Viikonloppu oli tuskaa poikien kanssa kun koski nousta sängystä, ja oikeastaan sielläkin koski.
Sunnuntaina kuin taikaiskusta kuume oli poissa aamulla. Minä että hyvä, aamuksi töihin. Olin neuvotellut työstä jossa en joutuisi niin koville ja tienaisin paremmin. Työn menestyksekkään hoitamisen takia joutuisin vain hieman venyttämään lain kirjainta. Olin päättänyt ottaa työn kuitenkin. Sunnuntai iltana kuume nousi takaisin.
Ajattelimpa asiaa miten päin tahansa, on tässä nyt jollain taholla sormensa pelissä. Minua varjellaan itseltäni.
Maanantaina lisää roppia lekurilta ja viikko saikkua, veto pois ja örvel ööö..
Lumen pudotus on: Paljon raskasta, vaarallista työtä ja todellakin liian vähän rahaa. Raskas on hyvä, ei tarvii käydä erikseen lenkillä. Vaarallisuudesta en enää piittaa kun on enkelit olkapäillä, jooo..o, molemmilla kun kahlehtivat taudilla sänkyyn jos edes ajattelee laittomuuksia. Ei se yhdeltä onnistuisi, ei varsinkaan jos vastapeluri istuisi toisella olalla. Jostain kauempaa se pikkupiru sen ajatuksen minun korvaan on huutanut. Ja mitä rahaan tulee, olisi se minulle riittänyt ihan hyvin. Jos vain olisi saanut tehdä edes kuukauden putkeen.
Nyt meni leikkimiseksi tämä homma. Paperi sota järjestelmän kanssa vie hermot ja alan ryyppäämään. Petyn itseeni ja juon lisempää. Masennun, alan harkita narua kaulaan. En uskalla sitäkään niin hommaan tuomion kadulla ja taas mennään.
Ja miksi? Koska edes yritin, vai koska olin valmis ottamaan riskin? Taitaa olla sama kun lopputulos on 0 tai – jotain.