Tänään ei tapahdu mitään! Ensimmäisen plogini kirjoittamisen jälkeen söin hieman ja keitin vettä muistamatta että kaikki hyvät teelaadut ovat loppuneet. Juon teeni sokerin kera ja mauttoman tai ’ei niin hyvän’ teelaadun ollessa kyseessä juoma vaikuttaa enemmän melassi liuosta( karjalle
annettava sokerin esiaste, tai jotain..) kuin teetä.
Jaa, että piti kertomani mitä olen tekemässä.. Jätän työni täällä ja lähden Norjaan työskentelemään kaasukentälle. Olen ollut siellä aiemminkin lautoilla ja kentillä mutta nyt pidin puolentoista vuoden tauon reissuista siviilielämäni koettua suuria mullistuksia joihin pidin vähintään osasyyllisenä ulkomaan reissuja.
Eipä elämä täällä kotisuomessakaan ole lähtenyt ihan niin uljaaseen nousuun kuin itselleni joskus vakuuttelin. Oikeastaan päinvastoin, persliukua olen mennyt koko ajan huonompaan suuntaan ja tienannut vielä helvetin paljon huonommin kuin ennen. Ei kai sitä sitten osaa enää..
TYÖ
Nyt olen ollut kajaanissa töissä heinäkuun alusta lähtien. Tänne tulin naisen ja työn perässä, kuinkas muutenkaan. Kaikki meni todella upeasti alkuun ja vielä metsästyskauden alettua koska kävin kovin innoissani metsällä ja marjassa koirani kanssa. Sitten alkoi vastustaa oikein olan takaa. En ole päässyt analyysissäni niin pitkälle että tietäisin tarkalleen mikä, mutta ei vaan huvittanut enää mikään.
Aamulla herääminen alkoi olla lähestulkoon ylivoimaista, töissä vitutti kaikki mitä nihilisti pomo suustaan päästi. On muuten oikeasti saita heppu! Ikänsä puolesta joutaisi jo eläkkeelle mutta vielä vain jaksaa puuttua kaikkiin pikkuasioihin ja kerää tarpeetonta romua kaikkiin nurkkiin. Minua hävettäisi kierrättää sellaisessa läävässä vieraita. Joskus olen tuumannut etten tee töitä persaukisille! Pomo käyttäytyi niinkuin firman taseet olisivat kiinni jokaisesta pellin palasta jotka olivat minun mieleni tiellä yrittäessäni tehdä töitä, joten voinen soveltaa em.lausumaa tähänkin työpaikkaan ja lähteä kohti uusia seikkailuja hyvällä omallatunnolla.
NAINEN
Ihmissuhteet otan aina vakavasti, tämänkin kun tänne asti tulin. Olin juhannusta ennen varkaudessa töissä pätkän mutta siellä oleminen tuntui kovin vaikealta, enkä säästynyt vaikeuksiltakaan sieluni rypiessä muistojen kiirastulessa. Tulin käymään kajaanissa ja keskustelu kääntyi yhteiselon mahdollisuuteen joten hommasin töitä ja aloin roudata vähäisiä tavaroitani tänne. Vakavuudesta voi osaltaan kertoa se että vaatteeni ovat olleet loppuun saakka makuuhuoneessa avohyllyssä tai repussa lattialla. Kaikki muu on kyllä kodin elektroniikasta lähtien sulautunut asuntoon niinkuin ne olisivat olleet siellä aina.. Jonnekin kaikki pitää sijoittaa kuitenkin niin miksi ei jättää niitä sijoilleen nyt. Minulla on Norjassa asunto ja ruoka työn puolesta, poikia moikatessani olen punkannut exän luona enkä oikeastaan muuta ehdi sitten tehdäkään. Pitäähän sitä tietysti olla aikaa itsellekin, mutta sen voi hoitaa punkkaamalla mökillä tai hotellissa.
On se vaan herkkua! lähteminen. Mikä siinä sitten lie mutta kiksit siittä saa. Jotenkin joka kerta tuntuu että nyt on taivas rajana ja sinne painutaan. Ei sitä ajattele paluuta lähtiessään, siellä sitten kokoajan miettii kotia( jos on )tai miten hommaa punaisen tuvan, perunamaan ja kauniin kumppanin jakamaan se ihanuus. Haaveita pitää olla että siellä jaksaa. Toiset yrittävät saada verovapaan auton tuotua, toiset ryyppäävät kaiken(suurin osa) Minä lähden sen helppouden vuoksi, siellä on systeemit valmiit eikä tarvitse kuin hoitaa oma tonttinsa niin saa palkkansa. Ei ole kiire mihinkään, kunhan tulee hyvää jälkeä. Ja onhan se punainen tupa mukava jostain syrjemmältä..