yhteisö on sellaane kun saa mielen sellaaseks sen mukaaseks ajan saatossa. Se vaan syöpyy mieleen ja ennen kuin kerkeet ymmärtää, alat ajatella kuin yhteisösi, olipa se sitten mikä tahansa.
Se, yhteisö, saa sinut tuntemaan itsesi hyväksi, kauniiksi ja rohkeaksi.
Kuuntelet musiikkia pitkään sisullla ja ”yllättäen” se alkaakin kuulostaa hyvälle.
Kuulostaako tutulle?
Ihminen voisi olla mitä vaan mutta yhteisö ja sen asettamat paineet vääristävät totuutta ja itseään sellaisena kuin voisi olla, itsenään.
Yritä sellaaselle asenteensa ennnakolta valinneelle perustella kantaasi???
No, minä en tunnusta väriä. Olen minä, koetan pitää ryhtini tässä puristuksessa.
Nyt on ollut vaikeampaa! toinen niistä on jenkki harrastaja tyttönen, toinen tykkää polttaa löpöä pitkin metsiä. Itsekin sitä melkein innostuu, melkein..
Minä ajattelen silleen että kaikki turha on turhaa mikä kuormittaa luontoa. Koetin ajatustani perustella..törmäsin sellaasiin ennalta muodostettuihin puolustuksiin jotka nojasivat vertailukohtiin kuten jäähallin ylläpitokustannuksiin.
Koetin siinä sitten sanoa että ei kukaan voi väittää että kaikki se metsässä rällääminen on kuitenkin turhaa fossiilisten polttlaineiden tuhlaamista, turha oli työni. Yhteisö on vahva.
Huomenna lähden täältä talkoista, turhaa kai tämäkin on, jotain ees..
Olisin pärjännyt korsullakin tämän ajan, piti taas vaan olla syy jäädä kun sanoin että oisin kuitenkin ryypännyt koko ajan siellä, korsulla.
Se on se toinen matkalainen himputin mukava mies, tullaan juttuun mainiosti. Silti se vähän vituttaa koko sälli hitaine puheineen ja ainaisine juttuineen koneista ja autoista. Se tietää sitten kai että niin niitä naisia saa.. Se mitään oikeeta osaa, tietää kyllä kaikki vuosimallit ja viat, oikoo ja rutailee niissäkin hommissa. Pitkäkin se on kun nälkävuosi, sekin vielä..
Lähtö lähenee. Korsu on tyhjäämättä, maalimassa lie juomatonta viinaakin vielä.