Olen työ kone. Kaikki on niin selvää, miksi, kuinka, kenelle. Olen vain kone. Toimin automaattisesti päämäärän eteen olipa se mikä tahansa. Olipa päämäärä mikä muu tahansa paitsi omani..tiedostamattomasti tiedän mitä tulee tehdä saavuttaakseni päämäärän ja saadakseni kiitosta.
Siitäkö se onkin kiinni. Kiitoksesta, hyväksynnästä? Sekö minua ajaa?
Pelottaa! olen vasta alkanut löytää rippeitä itsestäni ja nyt jo hukutan niitä..Vai olenko nyt elementissäni? Hukkasinko itseni silloin 19v kun jätin liikkeen? Tekisi mieleni ottaa enolta huone, tehdä töitä sille edullisesti ruokaa, kaljaa ja tupakkaa vastaan. Siinä mies ketä rakastan! Se tarvitsee nyt minua. VITTU!
