Kameran läpi kaikki on kaunista kuvaa otettaessa, kuka nyt rumuutta kuvaisi, paitsi sotakirjeenvaihtaja tai greenpeacen miehet tai muut aktivistit. Siinä meni sekin pohja siltä aloitukselta..
No, minä kuvaan vain kauniiksi kokemiani asioita. Rumiksi ne saattavat muuttua vain asioiden tai tilanteen muuttuessa. Esim; jos kuva liittyy johonkin rumaan henkilöön tunteiden aikoinaan vaikuttaessa oudosti muuttaen sammakon prinsessaksi, elikkäs tunteiden kuollessa, tms. Olipa taas ontuva piikki.. Naur..aaaaa… Mutta jospa asian ymmärtaisi tuosta. Kuva voi muuttua rumaksi.
Harmittaa kun menee niin paljon hyviä kuvia vituiksi kun ei voi niitä ihailla. Välillä pitää siivota nurkkia kun tulee sotkua..
Kameralla voi romantisoida asioita. Otan kuvia työmatkallani aika-ajoin. Kuvia kauniista aamuista, auringonlaskuista, kimellyksestä tienvarren puissa. Niistä ei näe kuinka minua väsytti silloin, eikä mustelmaa poskipäässäni hiehon sohaistessa siihen sarvella. Se on vain kaunis kuva. Minä olin siinä silloin, kuulaana maaliskuun aamuna tai iltana vuonna 2011 ja pidin sitä kauniina, pidän vaikka muistan kuinka kylmä oli tai kuinka minuun koski.
Niinä hetkinä minä elin ja tunsin sen.