Peilikuva meni rikki. Naamasta tuli kuin Picasson maalaus. En tunnista itseäni vaan kysyn kuka?
Kuka sanoi tai kuka ei? Lopputuloksen kannalta merkityksetöntä ja toiselle pitäisi huutaa että tajuaisi, eikä se huuda. Itkee sisällä, hakkaa päätä peiliin ja sanoo: ”Tajua”, kerta toisensa jälkeen.
– Elät hetkessä.
Sitten se ravisteli päätään ja kieltäytyi arvailemasta. Nainen junassa povasi kädestäni. Nainen pyöritteli pitkistä hiuksistaan kikkaroita sormellaan, katsoi niin että henkeä salpasi sinisillä silmillään, sanoi että asuinseutuni on tuttu mutta ei jäänyt samalla asemalla.
Noustessani lähtemään sipaisin kevyesti hänen hiuksiaan. -Moi.