Kuulin tuoreeltaan ystävältäni järkyttävästä tilanteesta jossa oli samoja piirteitä kuin porvoon tapoissa.
http://www.poliisi.fi/poliisi/etela-pohjanmaa/home.nsf/PFBD/BB63C74EE7230BB1C225774C0043CBAD?opendocument
Samankaltaisuus rajoittuu kylläkin vain teon järjettömyyteen. Saamani tiedon mukaan ampuja oli sanonut:” Saatanan läski, pitäisikö tappaa?” Ei ollut kuunnellut isännän kehoitusta laittaa aseen pois vaan oli asettanut tyynyn sohvalla nukkuvan nuoren naisen päänpäälle ja oli ampunut tyynynläpi tätä päähän. Tämän jälkeen mies oli alkanut tulittaa silmittömästi asunnon haltijaa.
Ammuttuun mieheen oli osunut kahdeksan luotia. Mies oli säästynyt vain vetämällä jalkansa suojakseen. Ampujan ladatessa asettaan ammuttu mies oli onnistunut vielä hyökkäämään ampujan päälle kaataen tämän maahan ja onnistunut pakenemaan asunnosta.
Useiden leikkausten jälkeen vaikeasti haavoittunut mies on toipumassa. Nuori nainen kuoli sairaalassa.
Teon tekijä oli myös aiemmin tapon lusinut mies. Aiemman tapon motiivi oli ollut uhrin häneen kohdistama sanallinen pilkka, tai vain naurahdus miehen kaaduttua.
Mitäpä näistä pitäisi miettiä kun olen itsekin syyllistynyt järjen- ja perusluonteeni vastaisiin väkivallantekoihin päihtyneenä. Mitä viina tekee tuolla humeetikopassa? Kuinka hetkessä muuttuu täysin tunteettomaksi koneeksi, tai toiminta vihan sumentamaksi kylmäksi väkivallaksi. Vain huumeiden käytössä puhutaan psykoosista.
Voin myös olla itselleni kiitollinen siitä että olen pitäytynyt hankkimasta käsiasetta koska tilanteessa se olisi liian nopea ratkaisu keretä harkita tekojaan.
Juuan vankilassa tekemäni testin perusteella käsiaseen hankkiminen ei ole piireissä mitenkään kovin hankalaa, eikä syitä tarpeelleen tarvitse kertoa. Riittää kun kertoo mitä kaliiberia tahtoo aseen olevan.
Kysyin alan mieheltä käsiasetta. Seuraavana päivänä hän sanoi että tarjolla olisi kaksi pieni kaliiberista käsiasetta. Siinä vaiheessa sanoin tulleeni toisiin ajatuksiin enkä kysynyt edes hintaa.
Siihen aikaan olin henkisesti romuna, vihan läpeensä kyllästämänä rimpuilin tunteitani vastaan yksin järjestelmän petettyä laillisuusperiaatteitaan vastaan omiansa suojellakseen, minun kustannuksellani. Tämä minua kohdannut henkilökohtainen tragedia petasi uuden tuomion jo valmiiksi eikä edes keväällä paljon kehumani hyvä ja kaunis voinut estää minua juomasta sitä ensimmäistä kun olin surullinen ja vihainen.
Porvoon tapauksen yhteydessä on puhuttu paljon järjestelmän vastuusta rikosten ennaltaehkäisyssä. Minusta saattoi moni luulla että en takaisin mene enää, minäkin olin asiasta varma. Toisin kävi. Kaikki on itsestään kiinni. Henkilökohtainen riskikartoitukseni: Viina. Kuten näillä viimeaikojen tappajilla.
Helvetti, pitääkö tässä nyt alkaa pelätä itseään? Vai ihmisten joita vihaan? Olen aina ajatellut että viha on pelkoa ja johtaa toimintaan vain jos on aihetta epäillä että vihan kohde voi satuttaa. Hakattu nainen tappaa miehensä pelosta että mies jatkaa väkivaltaa. Mitä minä teen kun mies kaiken takana päättää vankilasijoituksestani? Tyydyn, ajattelen että se ja sama, se paska ei minua lannista vaikka pistäisi seisomaan käsilläni paskahuussin katolle siksi kolmeksi kuukaudeksi. Mutta toisaalta totta on myös se, että kohtelipa hän minua kuinka hyvin tahansa, se ei poista hänen minua kohtaan tekemiään vääryyksiä.