”Pum, sinut on nähty”. Sanoin pyylle kun hetken hiljaa tupakoituani verannalla näin sen kuikuilevan kannon takaa. Pyy lehahti lentoon nolona. Hetken päästä alkoi selitys metsän siimeksestä. Tuumasin että viheltele sinä vaan ja lampsin hiljaa ranta kohti. Varovaisuudestani huolimatta tavi pariskunta huomasi minut ennen kuin minä niitä ja lähti saunan kohdalta lentoon lähestyessäni rantaa.
”Hauki on iloinen kala..” laulaa Ultra Bra. Havaitsin saman. Hauki lähti jälleen iloisesti polskauttaen katiskan vierestä. Katiska oli tyhjä. Mitä en sinällään pidä ihmeenä koska sen perässä oleva tyhjennysluukku oli auki, suljin sen.
Vein jyviä sorsille ja jäin rantaan seisomaan paikoilleni. Ihailin uskomattoman hienoa, värikylläistä auringonlaskua. Järvenpinta oli hetken rikkumaton kunnes sorsa pari laskeutui ruokintapaikalle.
Piisami tuli tuttua reittiä parin metrin päähän minusta ennen kuin haistoi minut ja sukelsi. Se nousi takaisin pintaan vain viisi metriä toisella puolellani ja jatkoi vaellustaan välillä sukellellen. Metsähiiri käväisi rapistelemassa kuivia lehtiä metrin päässä jaloistani. Pääni pyöri kuin pöllöllä. Yritin rekisteröidä kaiken, sulautua luontoon, olla osa sitä ihanuutta sen hetken.
vrrrr, vrrr, vrrrr…. Mitä tapahtuu? Muuta en ehtinyt edes miettiä ennen kuin nenäni edestä vilahti kaksi tummaa hahmoa todella nopeasti häviten varjoihin. Jaa-a, jotain lintuja ne varmaan oli.. Lajimääritykseen ei mitään mahdollisuuksia. Arvuuttelin itsekseni että kyyhkyjä, mutta hylkäsin ajatuksen samantien. Rajallinen on tietoni tuumasin ja nousin takaisin tuvalle. Tässä on hyvä, ja minulla on uusi Ystävä.