http://uutiset.msn.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Rakkaussuhteen+loppu+n%C3%A4kyy+aivoissa+vieroitusoireina/1135258519165
Tarvinneeko sitä kommentoida. Aivomme ovat erilaisia, en kyllä uskaltaisi kokeilla kokaiinia..
Minun elämäni, jota päätökseni ohjaavat, alkaa hahmottua.
Ensin pitää tehdä tilaa. Siivota, järjestellä romut, että mahtuu pyörimään. Se tuntuu sujuvan, tai jotain.. Mutta se etten ottaisi päähän ylimääräistä romua enää tuntuukin jo vaikeammalta. Entäs sitten tarkka suuntima tahikka edes kohteen koordinaatit? Uh hui..
Miksi, oi miksi olen tällainen helevetin vöyhkä? Eikö asiat tehdäkin yksi kerrallaan, vai miten?
Onhan se siistiä kun tietää edes mitä ei halua.
Selvennykseksi: Viittaan edellisellä kommentilla kaikkeen muuhun kuin Rakkaus elämääni, sillä se on elämäni ainoa osa-alue joka on kunnossa tällähetkellä. Vau! siistiä kirjoittaa tuo. Empä olisi uskonut neljä kuukautta sitten pystyväni moiseen. Elämä on..
Kamera, minulla on kamera! Viikon olen opetellut käyttämään ja vielä on tietä tuon kanssa. Kaikkee se saksalainen keksii.. Jos jonkinlaista systeemiä mistä ei maailman pikkuvilit ole kuulleetkaan. Tuomion jälkeen sitten putkia, piiitkiä putkia, mutta ei viinaa.