Hä hää saatana! ja taas mennään.
Tukkoisen liiallisen kahvin ja tupakoinnin täyteisen aamun huipennus koittaa , nousen kulkuneuvooni ja suuntaan kohti etelää, poikia.
Olen hiljattain alkanut kiinnittää huomiota siihen kuinka tapaamisen läheisyys vaikuttaa käyttäytymiseeni. Arvelen että ulkopuolisen silmiin se paistaa kaikessa tekemisessäni. Olen hieman levoton ja ainakin kaikki epämieluinen kuten työt kärsivät suunnattomasti.
Roni, pieni poika huima,
On jälleen katseesi murskaavan tuima.
Tiedämme kumpikin mikä sua painaa,
Armosta naisen on aikamme nyt vain hetkiä, lainaa..