No signs of life

Keskiluokkaisen yrittäjäperheen vanhinpana poikana ei elämä aina ollut helppoa. Kaikki tuli valmiina ja päätökset tehtiin puolesta mutta odotukset painoivat. Piti olla myös vanhempien odotusten mukainen.

Lukion reputus ei paljon mieltä painanut kun tulevaisuus perheyrityksessä oli turvattu. Liikunnallinen komea mies sai reservin aliupseerikoulutuksen suomen puolustusvoimien sissijoukoissa joka myöhemmin ryyppyporukoissa vaihtui reservin kapteenin kuvitteelliseen arvoon.

Huippumyyjä, kahdeksankymmentäluvun uhri. Enoni joka juoksi maratonin Varkaudesta Pieksämäelle, sai limpparin huoltoasemalta ilmaiseksi suorituksen jälkeen koska ei ollut rahaa mukana, on nyt kuollut.

Olen aina sanonut: ” Pääsee täältä..” pääsee jos tahtoo, tai ei tee mitään estääkseen, antaa vallan heikkouksilleen. Siinä meni mies ja todisti totuuden juodessaan itsensä hengiltä. Kuollen kotiinsa siskonsa lailla, parhaan kaverinsa viinan kanssa.

Se siitä, kuolleista ei saa puhua pahaa.

Otsikko tuli mieleen siitä kun enoni tutustutti minut Pink Floydiin. Hän myös suuresti vaikutti alkoholisoitumiseeni ja autolla-ajotaitooni.

Kiitos kaikesta ja anteeks kauuheesti.

R.I.P: A