Iyiuiy..ärrinpyrts, mököpöks, eikä millään liikkeelle. ”Onko pakko jos ei taho?”
Töihin piti lähteä, junaan muiden ärrinpyrtsien kanssa. Pirtsakka mummeli sai vain kiukkuni kasvamaan. ” Miksi tuo on niin iloinen? Miksen minä? Miksi aina minä joudun nöyrtymään näihin paska mestoihin? No tietty olen niin paska! mihin muuhun minusta olisi?” Revin sieluni takkia auki ja uhosin kohtalolle että vielä tänne mahtuu..
Samaa se on ikkuna-asennus kuin ennenkin, tuntuu vain kunto tai joku olevan pielessä. Heti kun laittaa työvaatteet päälle alkaa väsyttää. Ei pienintäkään mielenkiintoa. Joskus tunsin jotain intoa kehittyä, olla nopempi, parempi. Nyt on vain fyysisen nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä.
Normiasiat on taas retuperällä tai muuten auki. Kaikki on auki. Kuinka kauan on töitä? Milloin lähden ’saunareissulle’? Pojat siellä, asunto muualla. Kaikki muu asettuukin jo lähemmäs. Mutta pakka on sekaisin kuin pikku vilin pää ennen parturointia.
Ajelin pääni kaljuksi taas. Olikin virunut tukka pidemmäksi kai kuin koskaan aiemmin. Viimeksi ajelin pääni viimevuoden marraskuun 18pv. Siihenkin liittyy tarina. Ei kai sitä muuten muistaisi.
Muistoja tulee uusia. Tänään tähtitornin mäellä olin onnellinen. Yöstä tulee parempi vaikka onkin liian kuuma olla iholla, nukkua kiinni..
Sitä vaan valittaa tyhjästä. Nyt on kaikki ihan hyvin. On ollut ja tulee olemaan.
Mutta on se silti mukava vähän purnata kun on siihen niin tottunut..
http://www.hs.fi/viivijawagner/1135257621535