On juttua kun muistaisi kaiken.
Oli messu jonka aikana en voinut estää kyyneleitäni. Olin emäntä seurakunnalle ja katsoin kun yhteisö korjasi jäljet. Epeleet..
Matkamies jumalan armosta joka lopetti. Ennen sitä se heitti eukon kankaalle.
Siinä oli se autuas mies. Se vanha höperö joka kysyi viisi kertaa missä ollaan. Kerroin ja toivoin että muistaisi joka kerta.
P.mäessä oli se sotaveteraanin poika joka tarjosi minulle pari paukkua niin että tulin humalaan. Silllä miehellä on tarina sodasta, siitä mitä se tekee miehelle. Ja mitä mies tekee naiselle ja lapsille. En tahdo sitä. vaan status quon sillä kohti.
Kotiin pääsin laupiaiden samarialaisten kyydissä. Naisten. Tyttö oli se jota ne haki. Sitten baariin istumaan pommin porukan kanssa. Ne veti veturin nenään kun läpsäytin kasiä.. typerät paskiaiset. Ei huumorintajua.
Kotimatkalla naapurintyttö oli huolissaan sammuneesta mies kaveristaan. Mies oli sammuneena jalkakäytävällä. Autoin ja sain halin vaikka miestä en kotiin saanutkaan. Poliisit tuli ja vili hävisi.
Nyt mitä nyt. Sitä ja muuta siellä, ja täällä kun tämä on se juttu ett’ ei muuta ja silleen.
Olkaa kauniita ja hyviä kaikki naiset!