Soittelin Jykylän firmoja läpi puhelin luettelosta työtä kysellen. Ei oota oli paljon, toiveikas ”..kevättä kohti..” tuli myös monesta suusta, mutta ei välitöntä mitään. Siitä lannistumatta turvauduin tapojani vastoin työkkärin apuun, tai sivustoon siis.. Siellä se oli! välitön helpotus ankeuteeni ja mitään tekemättömyyteeni. Puhelin myynti.
Arvelin että minä kun olen tälläinen ujo ja hiljainen Savolais poika niin homma luontuisi. Ja miksi ei! Ihanuutta on kestänyt nyt toista viikkoa parin päivän koulutus mukaanluettuna ja olen myynyt, puhunut päivät päästä päähän keski ikäisten naisten kanssa. Yhdellä oli talo palanut vasta, juttelin varmaan vartin niitä näitä, ja sain naurun aikaan, hymy tuli sieltä mutta ei se mitään ostanut. Toiselta oli kuollut äiti kenelle yritin soittaa. Mitä siihen voi sanoa kun sen kuitenkin kuuntelee juttuni? Kahdelta on ollut mies menossa ihan niillä näppäimillä, hautaan.
Yhteen naisen numeroon vastasi mies. Se oli suora kauppa! Kysyin että voinko laittaa lehden naisen nimellä kun se on valmiiksi rekisterissä. Se sano että joo, laita vaan.. Tuli mieleen että jos niillä olikin ero menossa. Vai olisikohan tuo ottanut sitten enemmänkin lehtiä eukkonsa nimiin..
Tänään soitin sokealle. Tosin se mummeli kuunteli juttuni loppuun kiltisti, sitten vasta sanoi. Oliko opeteltu repla? Niin, mutta lukeehan ne sukulaiset kun tulee kylään. Joo, ja nyt kun on niin edukas paketti, jos minä tuon vuoden pätkän laitan tulemaan? tulee tämä etu käytettyä, niin katteletko sen läpi? Anteeksi..
UHHUH, eikä korkki narahda.