Lehteilevä sormissani soljuva menneisyyteni,
uuden sivun kääntämisen riemuni.
Avoimuuden, kertomisen helppous,
lohtuni.
Sinulle kerron pelkoni,
siemeneni pois otetun jättämän tuskan,
Kerron kauneudesta yksinäisen aamun,
kivusta joka askeleella.
Kerron toivosta hengenvedossa,
elämän virrasta suonissani.
Kaiken menettäneen epätoivosta
joka autossa nukkuvaa ahdistaa.
Mikä minä olen sanomaan että minulla menee hyvin?
Se että ajattelen, siis olen.
Tämä pätkä on löyhästi kirjoiteltu muistelo jostain paremmasta auton ratissa luodusta. Miksi? oi miksi minulla ei ole sanelinta?!?