Päivällä odotin bussia kallioleikkauksen juurella, tarkoituksenani oli viedä pyykit pesuun ja samalla voisin käydä ruokalassa syömässä.
Bussipysäkillä oli lisäkseni vain pieni nainen joka värisi yltyvässä viimassa kuin haavanlehti tuulesssa. Tarjosin takkini hänen ohuille hartioilleen, kiitollisen ja hieman vaivautuneen hymyn kera sain norjankielisen kiitoksen värisevällä äänellä.
Olimme hiljaa bussintuloon saakka jolloin sain takkini takaisin. Istuimme samalle kohdin käytävän eri puolille ja uteliain katsein tutkiskelimme toisiamme kunnes bussi saapui leiriin ja tiemme erkanivat.
Näimme toisemme päivittäin työmaalla, hän oli töissä toimistolla, minä verstaalla. Aina kun katseemme kohtasivat kipinät sinkoutuivat sieluihimme kuumempina kuin ’ikuinen’ tuli liekkitornissa.
Iltaisin kävin bubissa toivoen näkeväni hänet, mutta hän pysyi poissa ja aloin jo lannistua, kunnes saarelle tuli live bändi..
Päivällä kävin kylillä hoitamassa asioitani ja samalla, illan tietäen kävin kaupassa ostamassa olutta itselleni ja työkavereilleni.
Tunnelma oli iloinen, istuimme korsullani olutta maistellen ja vanhemmatkin innostuivat rokkaamaan kuin nuoret hippiliigalaiset musiikin soidessa tietokoneen kaiuttimista. Yhdeksän maissa lähdimme bubiin jossa bändi juuri viritteli ensi sävelillä laitteitaan.
Hän oli aivan eturivissä. Kaunis, kaunis hän oli. Muistin vain pienen kylmettyneen olennon, en nauravaa, hulmuava tukkaista jumalatarta. Hän lumosi minut täydellisesti, enkä uskaltanut edes hengittää kun pelkäsin kadottavani näkemäni iäksi.
Minut nähdessään hän nykäisi tyttö ystäväänsä hihasta ja hihitellen osoitteli suuntaani, olin varmaan kauhea näky, laittautunut kaveri, typertynyt hurmio kasvoillaan tuijottaa takaisin kuin jääpatsas..
En selvinnyt hurmiostani, hän selvisi. Hän tuli luokseni ja alkoi selittää norjaksi kaiken maailman juttuja mitä en todellakaan huonolla kielitaidollani ymmärtänyt, haltioituneena katsoin vain kun keijuni on iloinen. Lopulta ojensin käteni, esittelin itseni ja pyysin häntä puhumaan englanniksi pyydellen huonoa kielitaitoani anteeksi. Hän meni vuorostaan noloksi ja alkoi kertoa englanniksi kuinka olin tehnyt kaikkiin hänen ystäviinsä suuren vaikutuksen ritarillisella teollani.
Ehdimme jutella niitä näitä hetken, sitten bändi alkoi soittaa ja kovaäänisten yli huutaminen kävi turhaksi, tyttö otti kädestäni kiinni ja veti minut eturiviin. Bändi soitti todella hyvin ja mieleistäni musiikkia, musiikki oli nähtävästi myös keijuni mieleen.
Väliajoilla kävimme tupakoimassa ulkona ja saimme mahdollisuuden keskustella, tutustua toisiimme. Hän oli täydellinen, kaikki mitä hän sanoi valjui korvistani sisään ja tallentui aivoihini ilman minkäänlaista epäröintiä tai vastenmielisyyttä, keijuni.
Olin koko illan täysin typertynyt ja pelkäsin tekeväni itsestäni täydellistä idioottia. En uskaltanut tehdä mitään, pelkäsin niin tekeväni virheen. Lopulta bubin jo mentyä kiinni seisoimme vastakkain ulkona ja vain katselimme toisiamme. ”meille vai teille” sanoin suomeksi, Keijuni ei ymmärtänyt mutta nauraen painautui vasten rintaani, koski hellästi poskeani.. Ensisuudelma oli täydellinen! Sanoin sen ja tiesin myös hänen haluavan kaiken siltä yöltä, keijuni ja minä..
