Olen ryöminyt korkeuksissa, lentänyt matalalla.
Olen nöyristellyt mitättömille, uhmannut auktoriteetteja.
Nauranut olen kuolemalle, itkenyt elämän edessä..
epätoivosta pumpannut voimaa olla yksinäinen,
yksinäisyydestä loin liikkeen..
ja se jatkuu, jatkuu..
Tajusin hiljan alkavani pitkästä aikaa unelmoida muustakin kuin tyttöprinssistä.
Itseluottamukseni on nousussa huomattuani että täällä olen joku! Minut tunnetaan vaikka meitä on täällä.
Kysyin kaverilta oltinko joskus samalla työmaalla kun kasvot vaikuttavat tutulta. Vili, kyllähän me tunnetaan ja läimäytti selkään.
Juttelimme hetken niitä näitä ja poistuimme omille teillemme, jäin miettimään että kuka se oikein oli..Niin käy kun näkee tarpeeksi naamoja tai on onneton nimimuisti.
Kaikki tietävät ammattitaitoni ja maine on näinä vuosina kiirinyt edellä kun olen ollut poissa. Himputti tuntuu hyvältä suitsuttaa itseään aiheesta..
Jäin viimeksi pois juuri kun minun piti nousta nokkamieheksi, nyt ei tartte haaveilla kun meni kai se työnantajan luotto sillon..
Olen priorisoinut tavoitteet ja uhoan voimaa saavuttaakseni päämääräni.
Riski
Kerran henk.koht. nousussa töpöilin urakalla. Ystäväni DI sanoi minun pelkäävän menestystä! Auts! Ehkä niin, tai sitten hullaannun ihan ja alan ottaa kovia riskejä uskoen ihmeisiin.. Jokatapauksessa pysyn nyt varpaillani ja pyöritän päätäni kuin pöllö nähdäkseni ja keretäkseni reagoida vaaniviin uhkiin.
1. Älä vedä perseitä!
2. Älä vedä perseitä!
3. Älä vedä perseitä
Näillä säännöillä pärjään.