Viimeksi kun olisi pitänyt jo olla sairaslomalla mutta menin töihin sain sydänpussin tulehduksen. Nyt ei ollut sellaista vaaraa vaikka kylkeen pistikin hitokseen. Ystävällinen lääkäri setä löysi pipin syyn turhia tupeloimatta ja kirjoitti kymmenen päivää sairaslomaa murtuneen kylkiluun paranemiseen.
Hyvä hyvä, saan tehtyä jotain ja jotain rästi hommia mietin, mutta peruin ajatukseni ennen kuin ehdin innostua. Pitää parantua, nuolla haavoja.
Kirjoittaa voi ja helliä, kelliä,
Rakastella, hellästi,
kauan ja hartaasti sylikkäin, ihan hiljaa.
hysss…
Tähän en jää, menen jonnekin muualle. Outo asuin yhteisöni ei ole hyväksi hermoilleni. Tiesin sen ennen kuin kaikki sen totesivat riemastuttuani töiden epätasaisesta jaosta ja raastavasta menneisyyden taakasta. Toiset kantavat syyllisyyttä ilmankin osoittavaa sormeani joten joudan tästä.
Pian en mahtuisikaan enää tähän ja tästä tulisi liian outo yhteisö jos tässä talossa asuisi hörhöuskovainen hatarapää toimitusjohtaja ukki, rankasti alkoholisoitunut eno, huumeiden viihdekäyttäjä? alkoholisti eno tyttärineen, mycket mycket luurankoja, ja minä. Mikä minä olen? Olenko minä se joka kirjoittaa tämän kaiken kirjaksi. ”Kaikki ukkini yritykset” ( Irwing: Kaikki isäni hotellit) Kuinka viemällä sukuhaaran liike-elämään,(vaatimattomaan sellaiseen) vaikka vain hyvää hyvyyttään ja pilaa kaiken vaalimalla mammonaa ja mainetta tms. paskaa.
http://www.youtube.com/watch?v=3ytC9Jg-DS0