Rikosseuraamuslaitos
Ohjelma: Viisi keskustelua muutoksesta
Tehtävä: Kuvittele että tänä yönä nukkuessasi tapahtuisi ihme. Kun heräät aamulla, kaikki se, jonka puolesta olet sisimmässäsi kamppaillut ja johon olet pannut niin paljon aikaa ja vaivaa, on itse asiassa jo totta!
Kaikki jota olet toivonut ja jonka puolesta olet nähnyt vaivaa on käynyt toteen. Olet todella ollut sen arvoinen. Olet miettinyt tätä niin paljon ja tehnyt niin paljon työtä asian puolesta.
Mutta mitä oikeastaan on tapahtunut?
MINUN UTOPIANI
Herään aamulla ennen kuin minun täytyisi. Oloni on upealla tavalla outo, olen virkeä ja silmät suurina katselen ympärilleni havaitsematta minkään muuttuneen. Asuntoni on entisellään niukkoine kalusteineen. Vankilassa tekemäni leijona kello seinällä, ja poikien kuvat.
Nousen ylös sängystä hiljaa, oloni on vetreä enkä voi olla pyörähtämättä paria tanssiaskelta mennessäni avaamaan sälekaihtimia. Edes ulkona vallitseva harmaus ei latista tunnelmaani, tiedän että kuu on paikoillaan, ja aurinko nousee vaikken sitä näekään.
Jään ikkunaan katselemaan kuinka sade raikastaa ilman ja huuhtelee katuja. Näen kuinka ihmisten kylvämä lika valuu sadevesi kaivoihin.
Kuulen takaani kevyet askeleet. Tunnen hentojen käsien kietoutuvan ympärilleni hiljaisuuden vallitessa. Tuntiessani hänen vartalonsa painuvan vasten omaani tiedän.
Hän sanoi minulle kerran,” älä mene”. Hänellä on oikeus ja tahto sanoa se. Hän on se oikea. Minä jäin. Silloin tiedän ettei ole mitään epäselvää, ei ristiriitoja, vain Rakkautta. Käännyn ja näen Rakkaani, hänen silmänsä loistavat ja hän hymyilee.
Soitan verstaalle. Ilmoitan mestarille pitäväni päivän Rakkaus lomaa. Mestari myöntyy oitis ja sanoo olevansa samaa vailla. Hän sanoo palaavansa kotiinsa vaimonsa luokse kukkakaupan kautta.
Lopetettuani puhelun tajuan mestarin outouden. Hän on aiemmin ollut puheissaan täysi sovinisti työnarkomaani.
Myöhemmin päivällä istun tietokoneelle ja jatkan kirjani tekstin editointia. Avaan sähköpostini ja yllätyn sen ollessa täynnä viestejä lähimmäisiltäni. Kaikki hehkuttavat onneaan ja hyvää oloaan arjen harmauden keskellä.
Lasteni äiti ilmoittaa kihlautuneensa. Pojilla on kaikki hyvin ja liitteenä olevassa kuvassa kaikki hymyilevat leveästi suuren täytekakun ympärillä.
Minulla on hyvä olla. Olen ylpeä elämästäni ja itsestäni. Olen ollut täynnä virtaa, hoitanut asiani ja mikä tärkeintä; en ole riskeerannut kaikkea juomalla alkoholia. Minulla on sielunrauha. Taistelu on ohi.
Ei pitäisi olla liian paha, eihän? Jopa minä itse uskon pääseväni tuohon. Ennemmin tai myöhemmin.
Mitä tässä siis on sellaista mitä minulla jo ei ole? Naisella on jo kasvot, kun vain tavoittaisi.. Töitä ei ole, viestit joita minulle tulee lähimmäisiltäni ovat ristiriitaisia. Enkä viimeaikaisten tapahtumien vuoksi osaa olla oikein ylpeä itsestäni.
Siis vielä vähän kovemmin töitä, pää pystyyn.