Asemalle suuntasin kantamuksineni kaukana, kapsäkkejä oli liikaa ja piti huilata välillä.
– Tuossa tuo jo starttailee. Joku kuljettaja viittasi kädellään viereiselle laiturille kun kysyin kyytiä helsinkiin, kamppiin, lähtöpisteeseen. Olisin halunnut odottaa seuraavan kun janotti, olisin kerennyt käydä loiventamassa, nousin kuitenkin kyytiin.
Lähtöpisteessä suuntasin ikkunalle..se oli vielä kiinni joten ärrältä sidukka ja rapulle odottamaan.
Ikkuna oli heti täynnä porukkaa, kävin vessassa siistiytymässä, jätin pulloni tiskin taakse hyvän yhteistyön jatkumiseksi ja otin juomaa. Istuin iloiseen seuraan, siitä olisi voinut tullakin jotain ellei minun olisi pitänyt liikkua eteenpäin.
-Voit tulla punkkaamaan mun luo. Käydään repullinen kaljaa ja jutellaan murheet pois. Se sanoi. Olisin voinutkin, halunnutkin, olisin saanut vierihoitoakin, ehkä. Mutta tie huusi nimeäni, hetki hetkeltä kovempaa kunnes kalloni oli haljeta, se pakotti minut nostamaan reppuni pykälään. Rahat olivat loppuneet.
Mikkelissä heräsin.
-Sinähän olit menossa pohjoiseen..Kuski ravisteli minut hereille.Jatkoi sitten.
-Käännytään tässä itään, niin että sinun pitää oottaa kyytiä jokunen tunti.
Vaivalloisesti kömmin kylmään iltaan. Suuntasin suomi grillille, se oli tuttu armeija ajoilta. Viimeksi kun kävin siinä niin joku jota en tuntenut tunsi minut, se läpsäyttteli selkään ja tarjosi juotavaa, sanoi että tässä se on sellaanen sissi että oksat pois..
Selvisin siinä kun ei ollut enää yhtään rahaa päällä. Varkauteen piti päästä enolle punkkaamaan.