Ei siitä mitään että elimistöni ei toimi. Ei mitään että maha on sekaisin, paleltaa ja kuumelihassäryt vaivaavat, ikeniin koskee eikä ruoka maistu. Mutta poikien soisin olevan kunnossa. Nuorempi on kunnossa ainoana ryhmästä. Esikoinen oksentaa.
Uimapaikalla lenteli keijukaisia. Kirkkaan sinisiä auringossa välkehtiviä kauniita olentoja joista en oikein päässyt perille mitä ne olivat. Sudenkorentoja joiden siivet näyttivät perhosen siiviltä, tai keijukaisia.. Otin kameran seuraavalle uintireissulle ja sain kuvattua kauniit lohikäärmekärpäset. http://www.sudenkorento.fi/kwiki/Neidonkorento
Kahlaillessani seurasin pohjaa etten taittaisi nilkkaani kivikossa tai astuisi monttuun. Huomasin sattumalta jotain mikä ei tuntunut sopivan luontoon. Muoto, tai sen säännöllisyys. Nostin esineen ja totesin sen olevan vanhan ruosteen ja levien peitossa olevan kolmen kilon valurautaisen käsipainon. Viikonlopun joenantimet siis: 22″ polkupyörä esikoiselle ja käsipaino, ja iloa. Kylmä joki on nyt lämmin.