Olen kulkenut yksin,
kompiksia en huolinut kun oli niin vähän.
Kuolemassa olin oma itseni,
en tunnusta väriä,
musta ei ole väri sanoovat.
Nyt tahdon värin,
vaikka sen ei värin, sen porukan,
kompiksen mukaan, jäämään.
Yhdeksännen kerroksen ripaskaa,
yksin parvekkeella katselen kun juopot heiluu maailman kanssa,
tunnen liikkeen ja näen tähdet,
ne vilistää,
juokse karkuun, kohti aamua kanssani.
