Eilen kävin vastaanottamassa haasteen joka sai minut ajattelemaan kipua.
Fyysistä kipua: Äkillistä kipua, tuskaisaa kipua, piinaavaa kipua, nautinnollista kipua.
Henkistä kipua: Rakkautta, mustasukkaisuutta, kuolemaa, yksinäisyyttä, ikävää, masennusta, ahdistusta, pelkoa, RAKKAUTTA.
Itse olen hyvä kestämään kipua, fyysistä. En vain suostu tuntemaan. Kestän.
Koko ajatuksen idea on se että kuinka erilailla me tunnemme kaiken!
Itselleni ei ole varsin tehokkaasta siedätyksestä huolimatta tullut kykyä kestää henkistä kipua poikkeuksena rakkaus ilman ehtoja..
Eli olenko sosiopaatti?
Toiset sotkevat henkisen ja fyysisen kivun. Fyysinen kipu tai sen aiheuttaja aiheuttaa myös henkistä kipua.
Itselleni tässä tapauksessa henkisen kivun aiheuttaja aiheutti läheiselleen fyysistä kipua, ja minulle syyn aiheuttaa sitä syyttömälle, koska syyllinen ei juuri silloin ollut tavattavissa. Olen pahoillani! En osannut erottaa vihollista! Kaikki olivat silloin pahoja, jos saisin sen tuntemaan tuskaa oli kaikki keinot sallittuja. Silloin..
Nyt osoittamalla kostoni väärään osoitteeseen aiheutin itselleni henkistä tuskaa, syyllisyyttä.
Kuinka käsitellä tai hinnoitella kipua? Eii pojat lähetä ollenkaan sille tielle kun se ei kanna kuitenkaan.. Ei sillä ole hintaa! Jokainen kokee sen niin eritavoin kuitenkin. Eikä mielestäni maallinen oikeus pysty päättämään sellaisia asioita.
Kyse on nyt siittä kun ex kompis nussi ’vahingossa’ minun kihlattuani.
Vuosia myöhemmin masentuneena, puolikulleena haamuna sain päähäni kapakassa syyllisen kaikkiin vastoinkäymisiini. Ryhdyin toimiin, nousin taksiin ja lähdin etsimään miestä. En löytänyt. Löysin vain läheisen jota pahoinpitelin.
En ole hyvä mies!
Taidan unohtaa sen nenänvalkaisun kun ei tule unikaan enää selvänä. Vedän vain itteni tärviölle ja annan niille jotain.
Tai sitten en..Vittu, pääpystyssä vaikka teloitus riviin, perkele!
Tulkaa vaan rivissä tai jonossa, mutta pinossa lähette, SAATANA!
Mutsi sanoi aina että me tiputaan aina jaloillemme. Olen samaa mieltä vaikka se ryyppäskin ittensä hengiltä.
Aina jaloilleen, joka kerran kun tulen alas olen kuitenkin porrasta alempana?? ihme settiä. En tiedä miksi, mutta kai se jotenkin liittyy vaatimustasoon tai siihen mihin tähtää..
Heräsin eilen aamulla,
sekava sängyn pohjalta,
latasi suoraan kasvoille.
Nollapiste!
Mä en oo minkään arvoinen,
dokasin toissapäiväisen,
dokasin tänään ja eilen.
Nollapiste.
Nollapiste.
Zen Cafe