Kevin Kostner veti hyvän roolin elokuvassa. En minä muista milloin sen näin, käy vain otsikkoon. Kirjoitan otsikon ja etsin juttua? Joo, jotain tehdäkseni hakkaan näppistä ja katson mitä tulee.
Seksistä, parisuhteen kiemuroista ja lapsista kirjoitettaessa saa aina lukijoita. Jos etsisi sellaisen aiheen mielestä, ei tarvitse syvälle mennä.
Ei se sitä mitä vaan, oikeastaan sitä minä vaan että elokuvassa karannut vanki edusti oikeudenmukaisuutta karkumatkallaan vaikka ei nöyrästi kärsinytkään tuomiotaan. Piti hinnasta välittämättä kiinni arvoistaan, uhkasi aseella huonoa isää. Huolehti lapsesta, leikki, näytti että eivät kaikki aikuiset ole pahoja, ainakaan lapsia kohtaan. Aikuiset ovat arvottomampia koska tietävät mitä tekevät, tai pitäisi. Sekin pitää arvioida tuomiota langetettaessa. (Pitäisi..) Minä opin arvoni itse, selkärangasta tuli ehdottomuuteni ja hyvyyteni. Näillä mennään. Kerran johtaja kysyi minulta sanottuani:
– Jos ei järjestelmä rankaise, minä rankaisen.
– Hinnalla millä hyvänsä?
– Hinnalla millä hyvänsä.
Keskustelu päättyi siihen.
Sitä ennen vastasin kysymykseen oliko kompis toiminut niin ja niin:
– Minulle on aivan sama mitä kukin tai se ja se sanoo. Minun arvostukseni kompis tienasi puolustamalla heikointa lenkkiä hinnasta välittämättä. Hän ei ole tehnyt mitään väärää!
No, kompis pisti kovan kovaa vastaan ja uhkasi repiä kiusaajan pään irti. Ei onnistunut kiusaajan lukittauduttua huoneeseensa pelossa että näin voisi käydä. Jokatapauksessa kompis jäi, sai lomaa ja kiusaaja lähti.
Tänään pidin kiinni arvoistani. Sanoin että en halua olla missään tekemisissä henkilön kanssa.
Virheen ja vajavaisuuden ymmärrän, en hyväksikäyttöä. Enkä minä ollut huonossa asemassa. Ei hänen totuutensa siitä muutu. Hän uskoo että hänellä on oikeus. Minä että ei.
Määritteleekö ihmisen teot, virheet, vai arvomaailma? Jos tappaa vaikka ei tahtoisi? Jos lyökin vaikka on vain surullinen? Kuka näkee läpi tai edes tahtoo? Taas tulee hitokseen kysymyksiä vailla vastausta. Minä katson, näen ja kuulen, läpi jos annetaan, tahdon ainakin. Ajna.
Runkotyöt ovat helppoja mutta ensin pitää tehdä perustukset.
Toivat puita mökiltä, pyysivät tyhjentämään kuormaa. Tyhjensin kuorman, en sanonut mitään vaikka kärry oli puolen pihan päässä liiteristä, liiteri oli sekaisin ja täynnä turhaa krääsää.
Lähtivät hakemaan toista kuormaa kun sanoin että jätetään puut vain ulos, minä laitan..
Tein perustukset kärsien pyhästä vihasta katon tekijöitä kohtaan. Että ennen perustuksia katon tekoon.. Siivosin ja järjestelin liiterin, vein puut sisään ja laitoin paikat valmiiksi seuraavalle kuormalle. Sen saapuessa hyppäsin kuskin paikalle ja peruutin kuorman liiterin oven eteen. Siihen sen jätin.
Kukin toimii rajoissaan, sillä mitä on saanut ja mitä on oppinut. Vihaanko minä noita avuttomia koska luulin aina heistä jotain muuta? onko tämä vain pettymystä?