Minä yritän opetella olemaan niin kuin ihmiset on. Yritän opetella hoitamaan asiani, puhumaan ihmisille kielellä jota täällä ymmärretään. Yritän löytää paikkani.
Huomasin kulkiessani Robinson Crusoen näköisen miehen keräämässä pulloja keskustassa. Kävin juttusille, tarjosin sapuskat grillillä ja annoin yöpaikan vasta hiljan vankilasta vapautuneelle. ”Löin että pääsin kadulta..” Se sanoi. Pian se on taas edessä jos ei ihmeitä tapahdu. Se voisi olla se pieni ihme jos joku järjestelmässä tarttuisi miehen ongelmiin. Tai jos miehellä olisi itsellään tahto, syy.
Ei se yrittänytkään jäädä nurkkiin pyörimään. Aamutee ei kelvannut. ”Tulee Sukeva mieleen..” Ylpeys.
Ehkä se tuli selkärangasta, ehkä vain näin tilaisuuden ja kaytän sitä omista lähtökohdistani. Jokatapauksessa muutos on nopea ja perustuu tunteeseen vaikka olen taitavasti kaikille perustellut ratkaisuni järkisyillä ja yhteisellä hyvällä.
”Nopeet liikkeet on näyttäviä..” Sanoi ystäväni kerran.
Muutan uuteen vanhaan kotiin. Pieneen kaksioon ukkini taloon jossa ei naisia enää huseeraa. Ajattelin että saatais kimpassa pidettyä seinät pystyssä ja lämpöä talveksi. Talossa on puukeskus lämmitys. Aikaisempi yritys asua siellä ei onnistunut, oli liian kiire ja kaikkee..
Siis, täällä minulla ei ole mitään mikä minut tänne kahlitsisi. Jos ei ylpeyttäni lasketa. Akka joka tiellään kääntyy.. Siellä minulla on syy, tai niin tahdon ajatella ja on se lähempänä poikia.