”Sä olet vapaa vasta kun sulla on RAHAA!”
Tähän Häjyistä tuttuun lauseeseen kaatuu haaveeni vapaudesta. Minulla ei ole rahaa.
Ystäviä minulla on, ja aikaa toisinaan. Näin ajauduin tilanteeseen jossa minulle ehdotettiin asuttavaksi taloa maalla vain todellisia asumiskustannuksia vastaan. Taustalla häilyy odotusarvona että tekisin talossa remonttitöitä ”aikani kuluksi” , tietysti saisin korvauksen..
Win Win situation: Minä saan utopiani vapaudesta ja elämisen ihanuudesta. Omistava luokka saa jonkun pitämään huolta omaisuudestaan, halvalla.
Torpparina teen toki mukisematta taksvärkkini, vaikuttaahan se asumismukavuuteenikin.
Kouluun ei ole liikaa matkaa, töihin joutuu aina reissumies matkustamaan ja Rakkaat, he ovat lähellä. Poikien luokse on vain 23km. Tässä on hyvä miehen kirjoitella enemmänkin. Stigalla pääsee pilkille. Maisemat ovat kuin postikortista ja tähtitaivas oikea.
http://www.youtube.com/watch?v=ZsBQtU5ofVA&list=ALHTd1VmZQRNqv47UvQWutzLurmxrz4GFZ
Oi muusa
Soi Chisun kohtalokas laulu taustalla.
.. ja mun halvaantunut suu.. sun varaan laskin kaiken ja ilman sua… blaa blaa, blaapatti blaa…
Jäin miettimään vastuuta, ja tekemistä. Kuinka toiset tekevät, toiset katsovat kun toiset tekevät ja toiset jäävät ihmettelemään että mitä oikein tapahtui.
Minä teen, kannan vastuun kaikesta paitsi omasta elämästäni ja siitäkin lopulta kun tiukoille pannaan.
Otin enon mukaan reissuun ”pystymetsästä”. Hyvin meni kun jaksoi edes vähän yrittää. Sitten alkoi tupakka palaa kaljapäissään hotellihuoneessa ja mies alkoi kuseksia minne sattuu, syödessään mässyttääkin vielä..
”Siat syö suu auki! Ja rehellinen pitää olla kerjätessäänkin.” Sanoi minulle kerran vanha reissumies. Me ollaan tuolla tienpäällä vain kerjäläisiä, pitäisi olla kunnioitusta ja edes alakoulun tapoja. Mutta ei, enolla ei ole. Yksin lähden jälleen jatkamaan. Se on minun päätös.
-skitnik-
PS: Rakastan Rakastan