Tänään ei ole ollut hyvä olla yksin.
Katumusharjoitus: Haloin pari pinokuutiota puita.
Kai joku ne ensi talvena polttaa kun talo menee vasaran alle. ” ..Ja ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua..” Menen istumaan katon reunalle kuten Irwin leffassa. Helppo se on minun nauraa kun ei ole omani. Turha työ kyllä vituttaa.
Miltähän tuntuis jos ei olis morkkis enää ikinä? Jos ei sotkiskaan noita aivokemioita enään? Onneks pääsee töihin turvaan taas.