Boheemissa luomisen virrassa kirjoittaa parhaat pätkät, ei romaania. Kirjan kirjoittaminen vaatii itsekuria sanovat kaikki ammattilaiset. Vaikka sen Kalle Päätalon neljä sivua päivässä.
http://www.youtube.com/watch?v=yXE0MOzI-vQ
”Nyt tai ei koskaan!” Toistelen itselleni lukiessani saamaani positiivista ja kannustavaa palautetta. Minä hain sitä, tiesin saavani, osaanhan kirjoittaa. Suitsutusta saaneena vain toimin paremmin, sytyn liekkiin. Eikä nyt enää tarvitse niin murehtia ”pienistä” kirjoitusvirheistä kun sensei tahtoo auttaa minua projektissani siltä osin. Hän todella sanoi että ideastani tulisi hyvä elokuvakin. Kyllä nyt lähtee!
Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua verkostoitumista?