”Siitäs sait senkin paska! Selätin sinut, tiesin suunnitelmasi. Minäpä olenkin sellainen seppä että määrään suunnan ja vauhdin, ja ihan itse! Hah hah..” Sanoin kohtalolle ilkkuen
Makasin sängyllä alasti kädet ja jalat levällään leveä hymy naamallani. Pomppasin ylös, vetäisin jalkaani uudet lahjaksi saamani bokserit ja kevyitä tanssiaskeleita ottaen hipsin olohuoneen läpi tarpeilleni.
34 vuotta. Puolet elämästäni ”maailmalla” ja päätin että vielä kerran tuplataan, sitten voin ottaa pienemmissä pätkissä loput, paitsi ei maailmalla, vaan asettuen ja toteuttaen lukuisia keskeneräisiä projektejani.
En siis kuollutkaan. Voin sanoa että olen varsin tyytyväinen vallitsevaan tilaani. Hymyilen, minulla on hauskaa, nautin elämästä! Rauhallinen odotus valtaa mieleni. Minulla ei ole kiire.
Aurinko paistaa eikä pilvenhattaraakaan näy taivaalla. Minua kiitetään että jaksoin. Tunnen itseni voittamattomaksi. Oliko se kaikki vain pahaa unta? Tuskin. Elämää, kovasta päästä johtuva jälkijättöinen kasvuprosessi, sitä se oli tähän saakka, ja sellaisena se jatkuu. Nyt vain mietin vähän pidemmälle ja kaikkien kannalta joihin vaikutan.
Eilen kysyin kun olimme saaneet juoksevat asiat puhuttua.
– Onko tämä nyt hyvästit?
– Kyllä tämä nyt sitä tarkoittaa. Sinulla jatkuu muualla, en minä voi olla yhteydessä sinuun enää.
– Minä tulen surulliseksi. Olet hyvä ihminen, tahtoisin pitää sinut elämässäni.
– Näin tämä nyt menee.
– No, kiitos kaikesta. Autoit sen pahimman yli. En tahdo edes miettiä kuinka olisi voinut mennä jos olisin jäänyt korsulle sohvan nurkkaan.
– Puhuit jo kodista..
– Ei siitä sellaista tullut. Ei minulla ollut siellä mitään, eikä tunnu että olisi tullutkaan. Siksi.
– Sinulla on pian uusi elämä kun saat nämä pois..
– Ei enää pitkään, ja on jo! Kiitos.
Hiljaisuus alkoi painostaa, sanoin hyvästit. Kuulin sen äänestä liikutuksen ja kiireen päästää irti. Tuut tuut tuut, jäin ilmaan.
Tulen kaipaamaan häntä. Hyvä ja kaunis sanoi minua taiteilijaksi.
Mutta niin se menee. Kaikkea ei voi saada.
Käsi lähtee jos enää lyön! se on vissi. Jalat ovat paras itsepuolustus väline. Pätee niin moneen elämänalueeseen. ”käänny ja kävele pois”. Mutta ei se tarkoita että joka saatanan kerta pitää pistää koko elämä remonttiin. Pää pystyyn ja kohti uusia kokemuksia. Suurimmista suotakoon hyviä.