Tajusin nyt, että tuonnehan täytyy laittaa kuva peenkisestä tahi pelastusrenkaasta, siis tuonne deitin puolelle, sillä kaiketi onnistuu. En usko, että muuten kukaan muuten noita sinne laittelee. Tosin on varovaisesti sanoen hieman haastavaa, kun en omaa tuota elektronipyyhkäisymikroskooppia millä voisi mikrokosmosta kuvailla. Kosmoksesta taas tuli mieleen avaruus ja siitä sitten pienuus. Olisi varmaan nokkelampi tuon pienuuden jo päätellyt tuosta elektronipyyhkäisymikroskoopista, mutta.. Siitä pienuudesta täällä linnunradan kätköissä. Pitäisi aina muistaa pysähtyä tuijottamaan tuonne taivaalle, niin pysyisi omat suuret ongelmat edes jotenkin kohtuullisissa mittasuhteissa. Taidamme olla suurine ja mahtavine probleemoimme kovin pieniä hitusia koko komeudessa. Ei tunnu Karin yule stressi Orioinin emissiosumussa juurikaan miltään, ja tuollaiseksi tomuksihan sitä koko paletti jossain vaiheessa muuttuu, joten taitaa olla turhaa täällä perhejuhlista ressailla. Pitäisi vain antaa olla ja mennä omalla painollaan. Mitä sitten jos tennari kastuu lätäkköön astuessa, hyppele vähän aikaa siinä, niin tulee lysti olo ja kohta on molemmat tennarit yhtä märkiä, niin ei tunnu niin erikoiselta. Itselle siis tuommoisia pitää jutella kun tuntuu maitolasin kaatuminen välsitä lopettavan koko maailman.
