Ihmiskokeessa; Syö lapsi, syö!

  • Paula Ojansuu
Sellaisetta peilikuvalla vuoteen 2014 :)
Sellaisetta peilikuvalla vuoteen 2014 :)

Siinä sitä taas ollaan, peilin edessä ja kamera kohti omaa napaa. Lupasin siis tuossa joulukuun alkupuolella, että päivittelen, miten elämänmuutos-projekti etenee. Olen keskittynyt muutokseen, en niinkään siitä kirjoittamiseen, mutta nyt on oiva hetki laittaa hieman välipäivitystä.

Edelleen yritän kuvata tätä prokkista inhimillisesti ja yli-hypettämättä, koska pelkkää helppoa ja lineaarisesti etenevää fyysisen kunnon ja hyvänolon kasvua tämä ei ole ollut. En ole näiden asioiden ammattilainen, olen tällä matkalla täysin tutkimassa vain mikä sopii omalle keholle ja mikä ei. Kuten edeltävässä postauksessa kerrottiin, jätin marraskuun lopulla sokerin ja viljat, ja aluksi myös perunan ja riisin pois, aika tarkasti kaksi kuukautta sitten.

Tärkeää on ollut oppia kuuntelemaan, miten juuri minun kehoni reagoi mihinkin. Ei niinkään opetella jotakin dieettiä ulkoa. Kerroin että sokerin poisjättö aiheutti aluksi virkistymistä. Sen jälkeen kuitenkin ajoittainen väsymys alkoi palata. Aluksi myös painoni jojoili kovastikkin. Aloitin ravintovalmentajalla ja hyvin pian valmentajani tarkisti ruokapäiväkirjastani, että syön mm. aivan liian harvoin, ja kovin yksipuolista ruokaa. Asia korjattiin paremmalla ateriarytmillä. Useammin syöminen on ollut yllättävän haastavaa. Siitä tämän postauksen otsikkokin.

Sen verran uskallan (kuvassakin) tässä vaiheessa hymyillä, että tuloksia on tullut, ja siitä kertoo mm. monilta ystäviltä tullut sponttaani palaute sekä vaatteet. Olen aloittanut lihaskuntotreenit viime viikolla ryhmässä, ja sen innoittamana jopa punnertanut myös kotona. Olo on parempi.

Tärkeää on ollut malttaa. Tärkeintä on ollut asenne. Että sitten kun homma ei olekaan edennyt haluttuun suntaan niin on jaksanut edelleen nostaa pään pystyyn ja jatkaa eteenpäin. "Ai tämä tapa ei toimi. Hupsista. Kokeillaan toista tapaa.". Suhtautua sopivalla huumorilla omiin kömmähdyksiin. Tällaisia tilanteita ovat olleet mm:
- Ne viisi ensimmäistä punnerrusta, joita ei niitäkään jaksa tehdä
- Se kun vaa-an luku menee ylöspäin, vaikka et ole syönyt jouluna ainoatakaan konvehtia
- Se kun ruuansulatus näyttää kaikki muut ilmiöt paitsi sen normaalisti toimivan

Mikä muu on tähän asti ollut innostavaa ja tärkeää:

- Olen ruvennut tykkäämään ruuanlaitosta ihan uudella tavalla
- Nautin enemmän ruuastani
- On ollut tärkeää löytää tapa, jossa edelleen ruoka on myös nauttimista varten, eikä ainoastaan ihan miltä tahansa maistuva ravinne. Olen erityisesti panostanut siihen että mitä syönkin, se olisi maistuvaa. Silloin ei tule olo, että joutuu jättämään kaiken hyvänmakuisen, ja pakolla vetämään jotain kammotusta, jolloin tulee himo myös herkkuihin.
- Se että syö ravitsevasti, mutta tarpeeksi usein. Ei lautasen koko vaan mistä se koostuu.
- Hyvä treeniporukka! (Ja innostava treenien vetäjä)
- Oma tahto ja omat syyt/ motiivit. Että teet muutosta itsellesi, et kellekään muulle.
- Kiloja tärkeämpänä motivaattorina on ollut parempi olo.
- Huumori
- Ja vielä kerran se asenne. <3

Rock on, tsemppiä kaikille kanssakuntoilijoille, erityisesti niille, jotka tsemppaa sitä viidettä punnerrusta :)

1 kommentti

Helge Keitel

25.1.2014 19:44

Hienot vehkeet, sulla!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi