Ahdistaa ihan pikkujututkin, kuten töissä ne spekuloivat nillittäjät, yks naapurin akka joka katsoi tänään pahasti kun autossa pussasin kultaa…mikä mun on, missä mun röyhkeys, annan pikkujuttujen häiritä aivan kuin niillä olisi suurempikin merkitys mun elämään.
Kunhan saan vähän levättyä, niin pääsen taas tallailemaan katuja hymy naamalla, saan sen oman itseni takaisin jolloin en välitä negatiivisista puheista tai katseista. Nyt on vähän kuori hauras, mutta ei mulla muuta hätää ole.