Ostin mun tytölle Witch-lehden jossa oli vuoden 2008 kalenteri. Sieltä lukaisimme myön Witch-horoskoopit. Meikä kun on syntynyt ravun merkeissä, luin senkin: ”Rapujen mielialat vaihtuvat Kuun liikkeiden mukaan. Yhtenä päivänä ravut ovat ihania, ymmärtäväisiä, herkkävaistoisia, kunnianhimoisia ja ahkeria, toisena piikikkäitä, sulkeutuneita ja laiskoja oikkupusseja- mutta tylsiä ja kuivakoita he eivät ole koskaan.
Poikani kohta 11v huudahti että ihan niinkuin sinä, sä olet just tollane, paitsi että joskus sä olet aika tylsäkin, etenkin silloin kun räpätät.
Nauroin…tottahan se on. Sitten sain ison halin mun pojalta. Paljon olen tehnyt virheitäkin, mutta yksi mitä olen koittanut opettaa lapsilleni, että meidän perheessä hyväksytään se ettei toinen ei ole täydellinen, koska tuskin on itsekään.
Oli hieno päivä kolmistaan lasten kanssa. Mietinkin sitten sitä että meidän perhe voi tuntua ulkopuolisen silmin aika haastavalta paikalta, kun parhaiten tulee ymmärretyksi puhumalla suoraan kaunistelematta. Monet ovat taas oppineet sanomaan sitä mitä olettavat toisen haluavan kuulla, ja sitten siinä tehdään se virhe jota mua ei ainakaan kiinnosta enää tehdä. Kun on oma ittensä, antaa tilaa muille oma oma ittesä myös. Muuten sitä on taas joko käytetyn tai kayttäjän asemassa.
Parhaiten se tavallaan toimisi jos esimerkiksi parisuhteessa olisi sellainen toisena osapuolena, joka ei kaunistele, niin ei toisenkaan tarvitse sellaiseen sortua kuin paikatakseen jotain mitä puuttuu, kuten rehellinen vuorovaikutus, joka kuitenkin on kestävän suhteen perusedellytys.
Sellainen rempseä ja totuudenmukainen kommunikatiivinen ote olisi kiva. Ah.