Yö meni yskiessä ja palellessa…päätin sitten olla tekemättä perinteisiä eli kipeänä töihin ja jäin kotiin…tottakai mua harmittaa että siellä se mun kohde on ilman tekijää ja kun tulen takaisin, juoksen sitäkin enemmän, mutta onko sekään hyvä etten hoida itseäni…
Lähden kohta käymään terveydenhoitajalla…
Juttelin muuten tänään mun ystäväni kanssa siitä miten helposti ihmiset loukkaantuvat ja luovuttavat kokonaan…no, lähinnä miehistä puhuimme. Olemme molemmat aika itsenäisiä ja meillä on omat periaatteemme jotka ovat opittu lähinnä kantapään kautta, mutta jos meillä on omat tilamme, annamme sitä toisillekin.
Ihmettelimme myös että läheisriippuvaisilla on omat suhteensa, mutta meillä taas ei toimi mikään…hänkin oli aikoinaan sanonut miehelle kaksi kertaa ettei pääse tulemaan koska aamulla töitä, oli toinen siitä loukkaantunut ja etsinyt uuden leikkikaverin…mies ei kestänyt sitä ettei kaikki tapahdu hänen tahtonsa mukaan. Aivan kuin oman elämän pitäisi alkaa pyörimään toisen ympärillä ja haetaan ihmisistä sitä pakollista lisäosaa joka asennetaan omiin tarpeisiinsa…ja jos se ei toimi täydellisesti, heitetään pois.
Kuten mullakin, jos tapailee jotakuta ja siinä on sellaisia asioita etten näe sitä yhteistä tulevaisuutta romanttisessa mielessä, monesti on käynyt niin että mies haluaa katkaista välit kokonaan…itse voisin ihan hyvin ystävänä olla, mutta en heittäytyä sellaiseen suhteeseen vain sen vuoksi etten tahtoisi loukata toista ja katsotaan mitä tästä nyt tulee.
Viihdyn myös ilman miestä ja aion säästää niitä suuria tunteita vain sellaiselle joka tuntee samoin eikä hänellä ole tarvetta käyttää naamaria…en voi antautua jokaiselle ja siitä on ihan turha olla vihainen tai pettynyt…arvostan myös ystävyyttä ihan samalla tavalla, mutta en voi jäädä roikkumaan sellaiseen jossa ei toivoa.
Olen yhden miehen nainen…jos jämähtäisin johonkin toimimattomaan suhteeseen, en voisi tavata sitä Oikeaa.