Tunnetko jonkun, jonka ympärillä kaikki tuntuu automaattisesti paremmalta?
Jonkun, joka saa apua pyytämättä, jonka seuraan halutaan uudelleen ja uudelleen?
Se ei johdu karismasta tai ulkonäöstä.
Sosiaalipsykologit ovat vuosikymmeniä tutkineet, mikä tekee joistakin ihmisistä magneettimaisen sympaattisia.
Löydös on sekä yllättävä että käytännöllinen.
Harvardin tutkimukset paljastivat
Harvardin yliopiston sosiaalipsykologian tutkijat ovat päätyneet johtopäätökseen: sympatiaa herättävillä ihmisillä on yksi yhteinen nimittäjä.
He tekevät toisen ihmisen tuntemaan itsensä nähdyksi aidosti, ei kohteliaisuuden vuoksi.
Kuulostaa yksinkertaiselta.
Tutkimuksissa havaittiin, että suurin osa ihmisistä kuuntelee vastatakseen, ei ymmärtääkseen.
Sympatiaa herättävät yksilöt tekevät päinvastoin: he osoittavat aidosti kiinnostusta toisen kokemukseen ennen kuin muodostavat oman mielipiteensä.
LUE LISÄÄ: Lapsettomilla ihmisillä on usein yhteinen piirre – psykologit pitävät sitä yllättävänä ominaisuutena
Kyse ei ole persoonallisuustyypistä
Yleinen harhaluulo on, että sympaattisuus on synnynnäinen ominaisuus: joko sitä on tai ei ole.
Psykologi Adam Grantin laaja tutkimus niin kutsutuista ”antajista” osoittaa muuta.
Sympatiaa herättävät ihmiset eivät välttämättä ole ulospäinsuuntautuneita tai karismaattisia.
He voivat olla hiljaisia ja introvertteja.
Grantin mukaan kyse on valinnoista, ei luonteesta:
”Sympaattisuus ei ole persoonallisuuspiirre. Se on joukko päivittäisiä valintoja siitä, miten suuntaat huomiosi.”
Kolme konkreettista tapaa, jotka erottavat heidät muista
- He muistavat yksityiskohtia.
Sympatiaa herättävät ihmiset merkitsevät mieleensä pieniä asioita, kuten keskustelukumppanin puolison nimen, lapsen harrastuksen tai edellisellä viikolla mainitun haasteen.
Kun he viittaavat siihen myöhemmin, viesti on selvä: olen kuunnellut sinua ja olet tärkeä.
- He eivät kilpaile kärsimyksellä.
Kun kerrot huonosta päivästä, he eivät hyppää omaan vielä huonompaan tarinaansa.
He jäävät hetkeksi sinun kokemuksesi äärelle.
Tutkimuksissa tämä käyttäytymisero on yksi selvimmistä erottavista tekijöistä korkean ja matalan sympatiapisteytysten välillä.
- He pyytävät anteeksi nopeasti ja ääneen.
Sympatiaa herättävät yksilöt ottavat vastuun selittelemättä, mikä puolestaan saa muutkin toimimaan samoin.
Miksi ilmiö vaivaa tutkijoita
Alkuperäinen hypoteesi oli, että sympatiaa herättävät ihmiset hyötyvät siitä eniten itse.
Ryhmädynamiikan tutkimukset ovat havainneet, että yksikin tällainen henkilö ryhmässä voi parantaa koko ryhmän dynamiikkaa mitattavilla tavoilla: enemmän yhteistyötä, vähemmän konflikteja, parempi suorituskyky.
Tutkijat kutsuvat tätä ”sympatiavaikutukseksi” ja se on edelleen osittain selittämätön ilmiö.
Yksi ihminen voi muuttaa koko systeemin käyttäytymisen.
Kuinka tämä kehittyy – ja voiko sitä oppia?
Stanfordin yliopiston empatiatutkijat ovat kehittäneet harjoitusohjelmia, joilla sympatiaa herättäviä käyttäytymismalleja voi harjoitella tietoisesti.
Tulokset ovat rohkaisevia: jo kuuden viikon harjoittelun jälkeen osallistujat saivat muiden arvioiden mukaan korkeampia pisteitä.
Harjoitus on yksinkertainen: valitse yksi päivittäinen kohtaaminen – kaupan kassa, kollega, perheenjäsen – ja päätä olla täysin läsnä kohtaamisen ajan.
Ei puhelinta, ei seuraavaa asiaa mielessä.
Pelkkä läsnäolo riittää.
Asia, jota kannattaa kokeilla jo tänään
Seuraavassa keskustelussa, jossa joku kertoo sinulle jostain, älä mieti vastaustasi.
Kuuntele loppuun.
Kysy jatkokysymys, ja katso, mitä tapahtuu.
Tutkijat kutsuvat tätä ”aktiiviseksi rakentavaksi vastaamiseksi”, ja sen on osoitettu lisäävän sekä vastaanottajan että antajan hyvinvointia mitattavasti.
LUE LISÄÄ: Psykologit: Tästä syystä jotkut pysyvät pitkään sinkkuina – City.fi
