Sanotaan, ettei kipeänä saa liikkua. Tottahan tuo, mutta milloin tietää, että onko oikeasti kipeä? Toiset ovat yliherkkiä ja jo pienestä nuhasta pitävät monta välipäivää, mutta itselleni on aina ollut vaikeaa tunnistaa milloin on oikeasti kipeä.
Luulen, että moni muukin paljon liikkuva pähkäilee samojen kysymyksien ääressä: jos on vain vähän nuha, niin enkö voi kuitenkin mennä lenkille? Monet taas saattavat saada hyvän tekosyyn olla liikkumatta, jos vähän tuntuu kipeältä.
Tosiasia on kuitenkin se, ettei terveytensä kanssa pitäisi leikkiä. Rajan vetäminen välillä on vain vaikeaa. Periaatteessa pieni nuha ei vielä tapa, mutta kuumeessa ei missään nimessä pitäisi liikkua. Entä jos ei sitten nouse kuume, niin kuin esimerkiksi minulle? Ohje on, että voinnin mukaan. No tästäkin pystyy kiertämään: huijaa itselleen, että kyllähän jaksan, vaikka olo olisi miten heikko tahansa. Itse kantapään kautta oppineena voin sanoa, että tauti menee nopeammin ohi, kun vaan malttaa levätä ajoissa, ja lepohan parantaa kuntoa;)
Tässä itse harjoittelen lepäämistä, vaikka ulkona paistaa aurinko ja olisi mitä mainioin syyskeli liikkua. Saanpahan hoideltua juoksevia asioita. Miten on onnistutteko te lepäämään kipeänä vai kuulutteko kastiin joka lepää heti kun kurkku vähän aristelee?
Onneksi on koira, minkä kanssa voi vähän puuhastella näin kipeänä…
