Viime lauantai oli viimeinen päivä, kun koskaan vapaaehtoisesti halusin nähdä isäni. Tämän päivän jälkeen en enää ikinä halua nähdä häntä, kuten ei varmasti halua kukaan muukaan meidän perheenjäsenistä. Tänään oli myös ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun koskaan laitoin faijalleni tekstiviestiä…
Onnittelut isälle valitsemalleen tielle.
Toivottavasti tulet saamaan loppuelämääsi paljon paskaa ja onnettomuutta ja kuolemaan tuskaisesti. Lupaan, etten tule edes hautajaisiisi tai katsomaan sua sairaalaan, jos joskus sinne joudut.
Edit.27.2.09 8:58
En mä oikeasti halua iskälle mitään pahaa, olen huolissani siitä että miten se tulee pärjäämään kun se on niin huonossa kunnossakin. Elämä on täynnä valintoja, iskä teki omansa vaikka tiesi miten tulee käymään jos tietyn asian tekee. Tai sitten hän luuli pääsevänsä kuin koira veräjästä…