Ärsyttävä olotila. Pitäisi olla huojentunut, mutta kun en ole. Ahdistaa ja vituttaa niin paljon, että oksettaa. Päänahka ihan vereslihalla, kun olen stressannut taas liikaa.
Kaikista vittumaisinta tässä olotilassa on se, että tietää että on tehnyt täysin vääriä ratkaisuja ja ilmaisuja erinnäisten asioiden tiimoilta. Ja vituttaa se, että kun motivoitui perehtymään erääseen asiaan ja innostui siitä niin paljon, että tiesi pystyvänsä tekemään erään asian kun vain saisi hetken aikaa keskittyä siihen, niin sitten vedetään jatkuvasti mattoa jalkojen alta – kyllä siinä usko hiipuu, vaikka olisi kuinka innoissaan ja luottavainen jonkun asian suhteen, kun saa kuulla jatkuvasti sitä etten mä tule onnistumaan siinä mitä olen yrittämässä.
Vituttaa se, että tiedän että jos ja kun tuossa asiassa olisin onnistunut, olisi lopputulos ollut lähellä täydellistä. Tällä hetkellä sellainen olo, etten jaksa enää tuohon projektiini uppoutua, ei ole mitään syytä siihen. Se ainoa syy, joka asiaan oli, ei ole enää ajankohtainen, enkä muiden syiden vuoksi jaksa tuosta asiasta enää innostua.